Keväällä Salla kyseli voisiko majoittua meillä Ärjän kanssa elokuun loppupuolella viikonlopun verran, kun rotujärjestö järjestää toko/tottis-kurssin Järvenpäässä. Kouluttajina oli luvassa Riitta ja Pekka Korri, joiden takia kannattaa ajella paikalle vähän kauempaakin. Jossain hetkellisessä mielenhäiriössä ilmoittauduin sitten myös Heklan kanssa mukaan treeneihin, yllytyshullua ei ole vaikea yllyttää. Kevään lyhyeksi jääneen BH-kurssin jälkeen en ole tehnyt mitään tokoon viittaavaakaan, joten Heksun osaamistaso on edelleen käytännössä nollatilassa.

Salla saapui jo torstaiaamuna Ärjän kanssa meille. Kunnon aktiiviloman tyliin kävimme torstaina ensin vähän treenaamassa agilityä ja sitten iltapäivällä lähdimme Seutulaan Primal Sense Farmille paimennustreeneihin. Olin pari päivää aikaisemmin katsellut treenimahdollisuuksia ja päättänyt ostaa sinne muutaman kerran treenikortin ja käydä kokeilemassa. Sainkin keskiviikkona järkättyä äkkilähtönä treenit kolmelle koiralle, joten autolastillinen porokoiria mukanamme suuntasimme tutustumaan vantaalaislampaisiin.

Heksu oli vähän pihalla, uusi paikka ja vähän tahmeammat lampaat olivat selvästi hieman hämmentävä kokemus. Saatiin pienellä säädöllä jonkinlaista kuljetusta ja pari häkitysharjoitusta aikaiseksi. Seutulan laidun on aika pieni, joten se sopiikin paremmin juuri jonkun tietyn teknisen jutun harjoitteluun, tai ihan aloittelevan koiran harjoituksiin. Hekla oli päivän eka koira, joten lampaat olivat aluksi myös vähän kurittomia ja pyrkivät karkaamaan aidan toisella puolella olevien kavereidensa luo. Hyvä niin, koska pääsin kehumaan Heklaa kun se irtosi kunnolla hakemaan lampaita ja oli vähän vauhdikkaampikin hetkittäin. Sillähän on ollut nyt liiallista kiltteyttä havaittavissa, joten pieni possuilu ei haittaa yhtään.

Kattis meinasi ekalla kierroksella, että pitäkää lampaanne en tee mitään. Eikä se kyllä sitten tehnytkään mitään, vaikka minä ja kouluttaja yritimme sitä innostaa ja juoksuttaa lampaitakin vähän, josko se siitä innostuisi. No ei innostunut. Toisella kierroksella Katla tuntui alistuvan kohtaloonsa, että kotiin ei pääse ennenkuin hoitaa hommat, ja sitten me mentiin pitkin peltoa, minä pientä hölkkää lampaiden kanssa ja Kattis perässä pahasti mulkoillen. Kuljetusta ja häkittämistä ja häkistä ottoa. Onnistuu. Johan Kattis on nyt aikuisiällä kolmatta kertaa lampailla (ja ekan kerran se ei edes katsonut niitä päin)! Nyt kun vielä pääsisi kartalle siitä, miksi se välillä tekee ja välillä ei. Mun arvaus tällä hetkellä on, että Kattis on vain todella epävarma onko se aivan oikeasti sallittua komennella lampaita. Sen tekisi mieli, mutta painolastina on vuosien tiukka käskyttäminen, että kaikenlaiset eläimet täytyy jättää rauhaan, vaikka ne kuinka sinkoilisi ympärillä.

Oli hauskaa nähdä Ärjä lampailla nyt toista kertaa. Edellisenä viikonloppuna kasvattieni paimennuspäivässä se oli liinassa, mutta nyt päästimme sen vapaana menemään. Kiinnostusta oli ja hetkittäin pilkahteli joku aavistuskin siitä mitä ollaan tekemässä. Toivottavasti Ärrikin pääsee joskus jatkamaan paimennustreenejä.

heksu-arja-082016.jpg

Torstaina menimme vielä parin tunnin iltalenkille metsään koko koiraporukalla.Teiniporot juoksi ja meuhasi keskenään. Illalla kotona oli aika hiljaisia koiria, kyllä noikin saa väsytettyä kun on riittävästi ohjelmaa. Perjantaina olin päivällä töissä, joten aamulenkin jälkeen Salla jäi koiravahdiksi ja olikin oikein mallikelpoisesti leiponut edellisillan lenkin sienisaaliista meille piirakkaa. Tällaisista vieraista mä tykkään! Illalla lähdimme pikkuporukalla hakuilemaan, lähinnä sukulaisporojen voimin. Eteläsuomalainen risukkokallioryteikkömetsä oli Ärjästä aluksi hämmentävä kokemus, mutta sitten se hoksasi että ihan sama pk-hakuahan tässä tehdään. Kyllä kasvattajan kelpaa, kun koirat pääsevät harrastaviin koteihin ja niitä vieläpä tuodaan tällä tavoin näytille. Päätimme illan hiekkakuopparetkellä ja sen jälkeen sienipiirakkaa ja punaviiniä nauttien.

Lauantai ja sunnuntai menikin sitten Järvenpäässä tottiskentällä hengaillen (ja minä kävin yöllä kahdeksan tuntia töissä, koska nukkua ehtii sitten haudassa). Sää suosi auringonpaisteella ja oli oikein kiva katsella muiden lappalaiskoirien treenejä. Erityisen mukavaa oli tietenkin päästä seuraamaan Ärjän treenejä. Sen asenne tekemiseen oli niin tuttua äidistänsä, että ihan liikutuin. Reipas pikkumies!

Heksu aloitti lauantaina Riitan opissa. Teimme aluksi perusasentoa ja kun se sujui "liian hyvin", jatkoimme seuraamisen alkeisiin. Sitten tehtiin vähän seisomisen alkeita, eli ohjaaja peruuttaa ja koira palkitaan pysähtymisestä heittämällä palkka sen taakse. Perussettiä. Jatkoimme vielä noudon alkeisiin. Heksun ensikokemus noutokapulasta oli ainakin riemukas, kun se lähti rallattamaan pitkin kentää kapulaa heitellen. Ainakin se tykkäsi kapulasta... Sain sen lopulta tulemaan luokse ja palkkasin meidän maagisella pallolla. Seuraavat toistot menikin vähän rauhallisemmin, Heksu lähti iloisena heitetylle kapuallle, nosti sen ja kääntyi mua kohti jolloin nakkasin maagisen pallon toiseen suuntaan ja Heksu kirmasi pallonsa perään tiputtaen kapulan jossain kohtaa. Keskustelin Riitan kanssa tovin noudon opettamisen vaihtoehdoistaja päätin, että alan nyt vauhtinoudon kautta rakentamaan alkuideaa ja mietin sitten myöhemmin kapulan pidon (ja luovuttamisen) opettamista erikseen.

Sunnuntaina olin Pekan ryhmässä. Jatkoimme aluksi perusasentoja ja seuraamista. Sitten pohdittiin kaukokäskyjä ja hyvää suoritustekniikkaa asennonvaihtoihin ja kokeiltiin muutamaa eri tapaa opettaa hyvää tekniikkaa. Sitten tehtiin vähän kontaktiharjoittelua. Aikaa kullekin koirakolle oli varattu 2x20min, joten jälkimmäisellä setillä jatkoimme vielä tunnistusnoudon alkeistreeneihin ja kävimme lyhyesti läpi yhden mahdollisen koulutustavan vaiheet. Lopetimme pariin vauhdikkaaseen luoksetuloon ja karvatursakkeella leikkimiseen. Heksu oli jo vähän uupunut neljän päivän "treenileiristä" ja Ärjän kanssa nujuamisesta, mutta oli reipas pieni partiolainen ja keskittyi mukavasti tekemiseen, eikä häiriintynyt siitä, että kentällä oli toinen koirakko samaa aikaa treenaamassa. Sekä Pekka että Riitta kehuivat Heksun asennetta ja intoa ja sain aika tiukkaa kannustusta aloittaa aktiivisesti treenaamaan myös tokoa Heklan kanssa.

Siemen oli siis kylvetty, ja kun vielä sunnuntain päätteeksi sovin parin lähialueella asuvan porokoiranomistajan kanssa, että voisimme kimppatreenailla silloin tällöin, olin huomaamattani antamassa periksi tokoällötykselleni. Seuraavalla viikolla olimmekin heti tiistai-iltana Hyrylässä treenaamassa yhdessä. Kaivoin naftaliinista myös Kattiksen, joka on tokoillut joskus hyvin kauan sitten yhden alokasluokan kokeen verran ja sen jälkeen unohtanut kaiken osaamansa. Muistin taas, miksi silloin vuosia sitten jaksoin jonkun aikaa tehdä sen kanssa tokoa: se on Katlan mielestä aivan poskettoman hauskaa!  Seuraavalla viikolla ennen hupihakuilua otimme taas vähän tokoa ja sitten olinkin jo sopinut, että Kattis tulee Nina Mannerin agilitytreeneihin tuuraajaksi, mutta tekee tokoa agilityn sijaan. Illan pimetessä ulkokentällä sitten kävimme läpi uusien sääntöjen mukaisia avoimen luokan liikkeitä. Vähän kaikki vaatii hienosäätöä ja uutena pitäisi opettaa merkin kierto ja ruutu, mutta Ninan mielestä mun ajatus, että Kattis olisi vuoden vaihteessa valmis kokeeseen, oli täysin toteutettavissa.

Pimeät tokotädit olivat syntyneet.

Kävin jopa katsomassa toko-koetta yhtenä iltana. Vain alokkaan ja avoimen luokan verran, mutta ei se mahdottomalta näyttänyt. Kenttänä oli Järvenpään Koirakerhon nurmikenttä ja buffassa niin hyviä mokkapaloja, että annoin niille helposti kiitettävän arvosanan. Ne mokkapalat oli jopa niin poikkeuksellisen hyviä, että seuraavassa yövuorossa töissä kun vähän yliväsyneenä mietin, että pitäisikö etsiä joku seura, jossa pääsisi ohjattuihin tokotreeneihin, muistin ne mokkapalat ja ennenkuin huomasinkaan, olin vahingossa liittynyt seuraan ja hakenut tokotreenipaikat molemmille porokoirille. Mutta en varmasti ole ainoa, joka on käyttänyt buffan herkullisuutta seuransa valintakriteerinä, enhän?