Viimeistä viikkoa viedään! Sitten meilläkin alkaa normaali pentuarki vain yhden koiranpennun kanssa. MrBig muutti viime viikon torstaina Ouluun ja sai kutsumanimen Ärjä. Lentomatka käsimatkatavarana oli sujunut hyvin pennun nukkuessa ja kuulumisten perusteella uuteen kotiin sopeutuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Ärjällä on kaitsijoinaan myös kaksi aikuista porokoiranarttua Armi ja Virna, jotka varmasti pistävät rasavillin poikakoiran kuriin napakalla otteella.
MrBig, pieni lentävä porokoira
Muut pennut kävivät torstai-iltana vielä raunioilla hengailemassa mukana treeneissä, hilluen pimeydessä kuunnellen melukasettia ja ihme kyllä löysimme ne vielä kaikki eikä pimeä metsä nielaissut niitä. Autoilu sujui jälleen mallikkaasti. Perjantaina pennut hengailivat kotona ja pihalla puuhaillen normaaleja pentujuttuja, kuten purren, räyhäten, syöden ja nukkuen. Flora leikittää pentuja jo paljon ja jopa Fauna on osoittanut hetkittäistä lämpenemistä. Tai ehkä se on vain alistunut kohtaloonsa, koska pennut eivät ota sen räyhäämistä enää kovin vakavasti, vaan huvittelevat ärsyttämällä sitä ja näykkimällä sitä tassuista.
Lauantaiaamuna lähdimme käydään Siuntiossa Robinin äidin mökillä. Tästä tuli pentujen pisin automatka tähän asti, joka kostautui lyhyenä kiljuntakonserttina Kehä kolmosella ja autohäkkiin tulleella oksennuksella. Autokin oli toki eri kuin yleensä, koska olimme liikenteessä Robinin autolla.
Hekla
Perillä pennut kaahottivat menemään pitkin pihaa, seikkailivat sisällä talossa ja onnistuivat karkaamaan hiuksianostattavasti suoraan autotielle (onneksi se on pienenpieni hiekkatie, jossa ajetaan hiljaa). Mulla oli jo aamusta aika kehno olo, joka ei parantunut kylmässä ulkoilmassa porokoiralaumaa ja aivotonta teinivinttikoiraa vahtiessa yhtään, joten parin tunnin jälkeen koirat pakattiin autoon ja ajoimme kotiin.
Flo ja Tyyne
Fauna ja Morris
Totesin olevani todella, todella pitkästä aikaa ihan oikeasti sairaana, joten ei muuta kuin soitto töihin ja peiton alle. Viikonloppu menikin sitten mun osalta koomassa ja pennut riekkuivat kotona ja pihalla. Maanantaina ryhdistäydyin askartelemaan pennuille erilaisia namikätköleikkejä, mutta peruin illan treenit ja vieläkään en kyennyt lähteä viemään pentuja metsään tms. Pelastajaksi saapui Sofia, joka haki Heklan ja Tyynen mukaan illan idaritreeneihin ja ryhmä teki pennuille perustreeniä naksuttimen ja ruuan välisestä pyhästä yhteydestä. Samalla pennut pääsivät autoilemaan ja taas syömään ja nukkumaan autossa, sekä vieraampaan paikkaan tutustumaan ja kipittelemään vähän uudella pihalla (tosin ne ovat olleet tuolla idaritreenipaikassa jo kerran). Morris oli kotona aika hämmentyneenä ja selvästi vähän etsiskeli sisaruksiaan. Varmaan Morriksellekin ihan hyvä harjoitus olla ilman siskojen tukea, pennut kun ovat tähän asti kulkeneet pääasiassa yhtenä laumana kaikkialla. Morris sai vähän herkkuja ja paijausta, niin se oli taas ihan tyytyväinen, iloinen, häntää heiluttava ja kumipallomaisesti pomppiva itsensä.
Tiistaina tunnelma oli jo parempi, mutta mun osalta meni edelleen koomailun puolelle. Illasti Hekla ja Tyyne pääsivät sentään tekemään kohdetyöskentelytreeniä meidän ulkovarastoon ja samalla minipienen hihnakävelyn taloyhtiön pihan poikki, ja myöhemmin illalla käytin vielä Morriksen ulkona vähän katselemassa ohiajavia autoja ja syömässä nameja ja miettimässä mikä se sellainen talutushihna oikein on.
Vähän tylsää, että nämä pari viimeistä (vapaa)päivää pentuporukan kanssa meni ihan kuutamolla mun osaltani, kun olisin niin halunnut käyttää niitä kaupungilla ja puuhata niiden kanssa vaikka mitä. Onneksi pennut itse eivät tajua tälläisistä asioista tuon taivaallista, ne ovat onnellisia kun saavat huomiota ja ruokaa ja leikkiä. Huomenna Tyyne sitten ottaa tavaransa ja muuttaa pois. Morris lähtee vasta perjantaina. Katla ei tuntunut juurikaan murehtivan Ärjän katoamista, joten on jännittävää nähdä miten se reagoi kun pennut taas vähenevät.
Morris Mini Minor vm 1966 ja 2014
Niin ja siellä ne nyt sitten on, Koiranetissä rekisterinumeroineen kaikkineen. Paperitkin ehtivät sopivasti tulla niin että sain ne Ärjällekin mukaan, vaikka vähän riskialttiisti venytin mikrosiruttamista melkein 7-viikkoiseksi asti.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.