Joulun välipäivinä tehtiin pikavisiitti maalla ja otettiin perinteinen laumakuva talon portailla. Ylärivin pieni ruskea on vaihtunut mustaan pörselöön.
Musta pörselö voi hyvin, tai niin hyvin kuin hampaaton kohta 11-vuotias koira nyt voi. Se lenkkeilee, leikkii vinkupalloilla ja treenailee silloin tällöin rally-tokoa ja muuta hupihumppaa. Kaikkein hauskinta on kuitenkin vinkupallojen vinguttaminen.
Kävin Katlan kanssa rally-tokokisoissa olemassa ihan kuutamolla. En tajua tästä lajista vieläkään mitään ja sekoilin radalla ihan koko rahan edestä. Ekalta radalta siis ei tulosta. Tokakin oli kamalaa tahmailua, mutta siitä 86p josta -10 meni siihen, että muistanut koirani olevan vanha ja puolikuuro. Se ei kuullut hälyisessä hallissa maahan-vihjettä ja jäi istumaan. En myöskään tajunnut, että olisin toki voinut uusia liikkeen ja ottaa vain -3p. Ehkä joskus vielä opin tajuamaan tämän lajin koukerot.
Tältä radalta saatiin siis jonkunlainen tuloskin ja tuomarin suosikki -palkinto. En kyllä ymmärrä miksi, koska minä meinasin kuolla jännitykseen ja koira oli haahuileva laama.
Olen käynyt Katlan kanssa Tuusulan Kennelkerhon rally-tokotreeneissä nyt joka toinen viikko vuoden alusta. Se on hauskaa. Katlan mielestä on kivaa kun saa paljon herkkuja, mun mielestä opn huvittavaa yrittää ymmärtää niitä kukkakuvioita ja opettaa koiraa istumaan väärällä - siis oikealla - puolella.
Laina-Haiku on taas ollut meillä lainassa ja kisasin sen kanssa muutaman viikon maanisesti. Lainasin yksiin kisoihin Heklaakin, koska R oli lauantaina töissä. Heksu teki kaksi aginollaa ja nousi kakkosiin. Niissä kisoissa Pikkusisko ylläpiti siis tulostasoa ja Haiku rallatti hylkyjä.
Heksu ehti käydä kepon kanssa kakkosissakin jo starttaamassa ja teki vaihdellen nollia ja hylkyjä. Pikkumaksiluokka on ollut niin pieni, ettei kakkossijoilla ole kuitenkaan irronnut LUVAa. Haikulla on nyt kaksi LUVAa, toinen agi ja toinen hypäriltä. Yksi agi-luva pitäisi vielä jostain kaapia kasaan, mutta toistaiseksi ollaan joko vuorotellen sössitty jotain radalla tai sijoitus ei ole riittänyt makseissakaan. Haikun kanssa on silti ihan älyttömän kivaa treenata ja kisata, koska se on niin innokas ja yritteliäs. Mietinkin voisinko väittää sen omistajalle, että koira vain katosi enkä tiedä missä se on, mutta olin kiltti ja palautin sen vaihteeksi kotiinsa. Ehkä keväämmällä taas lainaan sitä joihinkin kisoihin.
Kissojen mielestä on ihan tyhmää kun on talvi ja lunta ja kylmää. Ne eivät halua mennä edes lasitetulle terassille. Ymmärrän niitä oikein hyvin.
Fauna kävi hammaslääkärissä ja siltä poistettiin katkennut kulmahammas sekä resorptiotaudin takia toinen suurista alamolaareista. Toiselta puolelta pitää vielä vastaava hammas poistaa. Nukutus ja operaatio meni hyvin, vaikka ainahan se koiran nukuttaminen vähän huolettaa, etenkin vanhemman koiran kohdalla.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.