Käväisimme maanantai-iltana Vantaan raunioradalla vierailemassa. Aloitimme käskemällä Robinin ja Faunan valmistautumaan ja kävin upottamassa kolme maalimiestä alueelle. Minähän olen tuolla Vantaan radalla käynyt ennenkin, mutta Robin ei koskaan. Ajattelin, että nyt oli oiva tilaisuus laittaa Robinille kokeenomainen harjoitus vieraassa paikassa, jossa ohjaaja joutuu miettimään omaa toimintaansa ja etsintäsuunnitelmaansa enemmän kuin tutulla kotiradalla, ja samalla näemme toimiiko koira vieraassa ympäristössä. Fauna oli radalle tullessaan aika innoissaan ja kiljui vähän. Se lähti suoraan hajulle ja nosti ekan maalimiehen tunnelista melko nopsaan. Robin jatkoi suunnitelmansa mukaan ihan hyvin, Fauna löysi toisen maalimiehen umpipiilosta melko pian. Sitten käytiin vähän tyhjää aluetta ja vasta vikasta nurkasta löytyi kolmas maalimies. Fau tarkensi ihan kivasti piilolle, mutta kiersi betonirengasta pitkään ennenkuin alkoi ilmaista. Rengas oli niin korkea, että Fauna ei ylttänyt sen reunalle ja haju kaiketi levisi vähän hankalasti suoraan ylöspäin. Aikaa koko radan etsimiseen meni 16 minuuttia ja kaikki ilmaisut oli ihan kelvolliset, ohjaaja pysyi suunnitelmassaan ja koira kulki samaan suuntaan, joskin ohjattavuus olisi voinut olla parempi. Ihan kelpo suoritus :) Hyvä Robin ja Fau!

Katlan eka maalimies oli tolppien päällä olevassa metallikontissa. Lähetin Katlan suoraan hajulle, ja se työsti sitä kovin vauhdikkaasti sinkoilleen, mutta selvästi hajuvanassa pysytellen. Hieman päänvaivaa tuotti se kun Kat ei päässyt suoraan hajulähteen luokse, koska se ei tajunnut kiivetä ritiläportaita ylös vaan hyppeli ilmaan ja "törmäili" hajuvanan reunoihin. Vähän alkoi jo koiraa jurppia ja turhaa kiljumista kuulua, joten kun Kat kävi kurottelemassa kontin oviaukolla pyysin maalimiestä tulemaan lähemmäs ja kutsumaan. Hieman autettuna Kattis kiipesi sitten portaat konttiin ja oli kovin iloinen maalimiehestä.

Seuraava maalimies oli tunnelissa melko lähellä suuaukkoa. Katla sai hajun kasan toiselle puolelle ja oikein mukavasti työsti tiensä maalimiehen luokse (meille tosin jäi aavistuksen epäselväksi mitä kautta se loppupeleissä änki itsensä tunneliin sisälle, se nimittäin tuli maalimiehelle "selän takaa" eikä siitä suuaukosta...). Jatkoimme kohti kolmatta maalimiestä ja Katla kävi hieman hyppelemässä radalla ensiaputaitoja harjoittelevien palomiesten päällä  - anteeksi vain teille - ja sain kutsua sitä aika napakasti pois. Sitten osuttiin taas hajuvanaan ja kolmas maalimies löytyi louhikosta samalla vauhdilla. Ihan kiva suoritus, mä olen kyllä erittäin tyytyväinen tuohon pieneen mustaan koiraani.

Salkakin sai hakea kaksi maalimiestä. Ekana oli Robin puisessa kelassa sisällä. Salka hyppeli iloisesti matkaan, heilutti häntää, juoksi ohi, tuli takaisin ja löysi. Sitten jatkettiin seuraavalle rengaspinon taakse - tai siis minä jatkoin, Salka pinkoi vähän sinne ja tänne. Tuli sitten kutsusta takaisin aikanaan kuitenkin ja löysi Hannan pinon takaa. Vähän Salkaa jänskätti vieras paikka ja vieraat ihmiset, mutta pääasia oli että se uskalsi liikkua ja mennä maalimiesten luokse, ja näytti siltä että Salkalla oli jopa ihan hauskaa. Meidän pieni terapian tarpeessa oleva koira :)

Taiga on edelleen lomailemassa maalla äitini kanssa. Kuulemma on syönyt makkaraa niin paljon, ettei omat ruuat maistu. Katsotaan millainen syöttöporsas sieltä tulee kotiin...