Katla osallistui tänään Lappalaiskoirat ry:n varsinaissuomen alaosaston järjestämään luonnetestiin Turussa. Tuomareina olivat Carita Salminen ja Bengt Söderholm.

Etukäteen vähän pohdin että onko fiksua vielä "pentukoiraa" testiin, mutta päätin sitten kuitenkin osallistua jo nyt, kun kerta testipaikka saatiin. Kattis on siis 2v ja huikea 1 kk päälle. Katla on meidän lauman vauva, kun meillä on kolme vanhempaa narttua jotka pitää sitä aika nyrkin ja hellan välissä, ja aikalailla Kattis komppailee tuolla lenkillä Salkan juttuja. On se kuitenkin ihan reipas pieni koira, joten testiin lähdettiin.

Tälläisen pistesaldon kanssa tulimme kotiin:
Toimintakyky: +1
Terävyys: +1
Puolustushalu: +3
Taisteluhalu: +2
Hermorakenne: +1
Temperamentti: +3
Kovuus: +1
Luoksepäästävyys: +3
+++, laukausvarma
= +172

"Narunjatkeen kommentit" testin kulkuun:

Kat kävi moikkaamassa tuomarit, mutta ei ollut kauhean kiinnostunut niistä, hengaili siinä ja istuskeli rapsutettavana. Tuomarit NAUROI Katlan bling-bling-pannalle ja Benkku totesi, että kyllähän pikkutytöllä pitää timangeja olla. Mulle jäi käsitys, että tuomarit epäilivät alkuvaikutelman perusteella että Katla ei leiki, sillä Carita puheli Katlalle että "kokeillaan nyt kuitenkin vähän tällä kepillä, jos yhtään suostuisit leikkimään". En kyllä ihmettele, Kattis vaikutti melkein nukahtaneelta siinä alussa. Mutta kyllähän Katla aina suostuu leikkimään, se tarrasi heti keppiin kiinni ja tykkäsi selvästi että on ihan hauskaa roikkua tädin kepissä vaikka täti murisee ja läpsii hanskalla kuonon viereen.

Kelkan Kattis huomasi heti ja sanoi sille vouvouvou. Kelkan tullessa lähemmäs se väisti mun toiselle puolelle, mutta hihna ei kiristynyt. Jonkun aikaa sillä meni ennenkuin se rohkaistui tulemaan katsomaan, alkuun kiersi pari kertaa ja haukkui. Kun menin kyykkyyn kelkan viereen, Kattis tuli katsomaan ja kun tarjosin sille hihaa nuuskittavaksi, se kokeili hampailla vetää siitä ja totesi sitten, että ihan paska lelu. Käytiin pyörähtämässä siinä ja kun tultiin takaisin, Kat meni ihan kelkan vierestä ja kääntyi vielä sanomaan sille vouvou! Oli selvästi pelottava juttu, mutta ei K sitä kauhean vakavasti ottanut kuitenkaan.

Hyökkääjälle sanottiin vouvouvou, aluksi mun edessä, sitten siirtyi mun sivulle kun hyökkäys tuli lähemmäs. Mamma olisi kyllä saanut turpaan jos olisi ollut tositilanne. Kun testaaja heitti kepin pois ja alkoi puhua, Kattis meni luokse. Jäi ihan ok testaajan rapsuteltavaksi kun kävelin pois ja loikki sitten kutsusta mun luokse (tosiaan vasta kutsusta, Benkku päästi irti niin K jäi sinne katselemaan että sainkohan mä lähteä, ja kun kutsuin niin tuli heti).

Haalarinvetäjä ja tynnyrinpyörittäjä oli sellaisen pressuviritelmän takana tuulen yläpuolella, ja tässä vaiheessa Katlan nenä alkoi käydä kovasti ja sitten se riemastui, että tuolla pressupiilossa on ihmisiä! Niille piti heiluttaa häntää ja haukkua ja kiskoa niitä kohti. Seurauksena Kattis käveli suoraan haalarin päälle kun sitä kiinnosti enemmän ne ihmiset, ja haalari vetäistiin suoraan sen etutassujen alta ilmaan. Tehokas väistö mun ympäri hihnan kiristymättä ja samantien takaisin "mutta kun tuolla on ne ihmiset". Sitten tuli tynnyri päälle ja taas loikittiin pois tieltä. Takastullessa tynnyri on selvästi vähän ikävä, se ohitettiin mun toisella puolella, mutta haalaria ei muisteltu kun ne ihanat ihmiset olisi olleet siellä ja niiden luo piti vetää. Pöljä eläin.

Pimeässä huoneessa en tietenkään nähnyt mitä K teki, mutta kova nuuskutus ja tassujen rapina kuului, ja aikalailla hetkessä Katla oli siinä mun jaloissa heiluttamassa häntää. Tuomarit kehuivat, että oli tosi tehokas ja tarkoituksenmukainen työskentely koiralta.

Seinään yksin jääminen oli ikävää ja ketju jolla koira kiinnitettiin selvästi kamala, paljon pahempi kuin joku puskissa lymyilevä keppiä heiluttava nainen. Kattis ON vähän läheisriippuvainen ja semmoinen äitin pikkutyttö, sille tulee aina kova huoli jos jätän sen vaikka jollekin tutullekin ihmiselle vähäksi aikaa, se yleensä vinkuu mun perään. Tämä oli Katlalle testin ikävin juttu, äiti hylkäsi ja laittoi kettingillä seinään kiinni. Testaaja tuli selvästi vain pelastamaan pienen porokoiraparan karmealta kohtalolta. Tästä kun lähettiin, Katla näytti mun silmään vähän hermostuneelta, ainoan kerran testin aikana kun häntä laski vähän ja koira oli huolestuneen oloinen.

Käytiin taas pyörähtämässä ja tuli laukaukset, joista ei piitattu juuri laisinkaan. Ekalle höristi korviaan, toiselle ei sitäkään.

Katla oli mun silmiin ihan oma itsensä koko ajan, eteni reippaasti ja häntä kippuralla. On se kiva pieni koira. Testaajien loppukommenteista jäi päällimmäisenä mieleen se, että taistelutahto hipoi suurta (+3), mutta toiminta kelkalla pudotti sen tuohon kohtuulliseen (eli tarvitsi multa pientä tukea ennenkuin kävi nenä-kii-kelkkaan sen kuittaamassa). Benkku totesi, että kohtuullinen on "hyvä", suuri voi helposti mennä jo yli. Mun "käyttökokemuksien" perusteella voin todeta, että tuo kohtuullinen riittää meidän käyttötarkoituksiin vallan mainiosti. Pehmeydestä Carita sanoi, että "pehmeys +1 hieman pehmeä, ONNEKSI, niin sun ei tarvitse tätä pesäpallomailalla kouluttaa, koska tuolla taistelutahdolla tämä olisi jo aika vaikea, jos olisi sen lisäksi vielä kova". Mua huvitti tuo oikein painokas ONNEKSI - toi pehmeys kun tuntuu monelle olevan sellainen kirosana ja jotenkin paha asia. Minä taas olen aina pitänyt Katlalla sitä pientä pehmeyttä oikein positiivisena asiana, se kun ei oikeasti ikinä murehdi asioita, mutta on helppo kouluttaa ja minulle riittävän nöyrä. Benkun loppukomentti oli, että tämä koira palvoo sinua.

Niinhän se taitaa tehdä, mutta tasapuolisuuden vuoksi minäkin kyllä palvon tuota koiraa. Se on oikeasti (tämä on toki vain mun subjektiivinen mielipiteeni) aivan mahtava tyyppi ja just tismalleen sellainen koira, jonka minä olen aina itselleni halunnut. Jos voisin muuttaa siitä ihan mitä tahansa, voisin sen pitelemättömän riistavietin antaa jollekin tarvitsevalle hirvikoiralle, mutta muuten en kyllä vaihtaisi siitä karvaakaan.

Päivän Hesarissa oli niin sopiva sarjakuva, että mun oli pakko skannata se tähän. Olkoon vaikka loppukevennys nyt sitten :)