Salkan jalka on parantunut hienosti. Myöskään poistetun hampaan jättämä kolo ei vaivaa mitenkään. Voimme myöntää Pinkulalle taas terveen koiran paperit.

Treenikuulumisia en hirveästi ole jaksanut päivitellä, vaikka treenailtu toki ollaan. Raunioilla olen pari kertaa ottanut Katlalle nyt kaksoispiiloja: joko kaksi umpipiiloa hyvin lähekkäin toisiaan, tai yksi suurempi umpipiilo, jonka eri päätyihin maalimiehet ryömivät. Väliin on jäänyt n. 2 metriä matkaa. Maalimiehiä en nosta pois, pyydän vain Katlaa etsimään ja ilmaisemaan. Melko taitavasti se osaakin tarkentaa ensin yhdelle, ja siitä palkan saatuaan siirtyä ilmaisemaan toiselle maalimiehelle! Seuraavaksi palaamme taas tunkeutumistreeneihin muutamaksi viikoksi, jotta saan vahvistettua toivomaani käytöstä piiloilla: reitin hakemista maalimiehelle, mahdollisimman tarkkaa ilmaisupaikkaa, ja pyrkimystä raapia piiloa ja tunkeutua esteiden läpi. Faunakin on käynyt radalla, mutta keväisen tahmeilun takia olen koko kauden keskittynyt vain vireeseen. Nyt alkaa virettä olemaan, hallintaa ei sitten enää yhtään. Faunasta ei oikeaa raunio- tai hakukoiraa tulekaan, joten mitäpä hallinnasta... koiralla kun on kivaa!

Hakutreeneissä Katlan kanssa olen palannut pistoihin, ja tarkemmin risteilyn alkeisiin. Jollain konstilla pitäisi saada kestävyyttä risteilyyn eli suomeksi sanottuna vauhtia pois, jotta jaksaa useamman piston jälkeen vielä ilmaista kunnolla läähättämiseltään. Kuntoakin toki pitäisi parantaa, joten ehkä mun on nyt vihdoin pakko ostaa se himoitsemani kickbike? Pistothan ei nykyään ole sinne päinkään suoria, vaan onnistuin pilaamaan varsin kelvollisen risteilyn kaikenlaisilla pelastuskoirahömppätreeneillä (siis partioinnilla, alue-etsinnällä jne.). Nyt olisi tärkeintä itse päättää mihin suuntaan alan tätä harrastusta viemään, ja hinkutanko oikeasti ne pistot suoriksi, vai kelpuutanko nykyisenlaiset, jotka tosikäyttöön riittävät aivan mainiosti. Kisoissa niillä ei sitten pitkälle hurratakaan.

Agikentällä on ollut ilmassa kummallista hitailua. Mietin jo, mahtaako koirat olla jumissa tai kipuilla, mutta syyksi taisikin paljastua laimea palkkaus. Palkkaneuvotteluissa possunkorva on osoittautunut aivan ylivoimaiseksi, ja kummasti koirista on löytynyt vauhtia enemmän kuin oikeastaan tarvitsisinkaan. Fauna on menossa huomenna hierottavaksi, joten samalla selvinnee jos siitä löytyy suurempia jumeja. Katlalle viime talvena huonolla keinulla kompuroinnista seurannutta keinuongelmaa on nyt vähän korjailtu laittamalla ruokakuppi keinun jälkeen 2on2off-palkkioksi, ja hienosti on alkanut hyvä keinutekniikka palata porokoiran yksinkertaiseen mieleen.

Tokokärpäsen vierailua edelleen odotellaan. Syyskuussa alkaa Keravan Koiraharrastajien tokot, joissa vedän jatkavien ryhmää ja menen itse Katlan kanssa kisaavien ryhmään. Motivaatiota treenaamiseen olisi syytä löytyä, koska hölläpäisyyksissäni ilmoitin Katlan Lappalaiskoirien Syyserkkarin yhteydessä pidettävään tokoon. Lokakuun alkuun mennessä pitäsi seuraaminen saada takaisin kasaan ja opetalla pari liikettä, joita en koskaan ole vaivautunut opettamaan (liikkeestä seisominen ja hyppy tokosäännöillä). Ehtiihän tässä vielä...