Kuukauden pikakoulutuksen tulokset käytiin testaamassa lauantaina Lappalaiskoirat ry:n rally-tokon rotumestaruuskisoissa. Alokasluokka aloitti, joten hallille piti raahustaa heti aamuvarhaisella. Takana oli pari yli 12 tunnin työpäivää ja muutenkin viime viikot on olleet melko kiireisiä, joten ihan hirveän pirteää ei mun touhu tainnut olla. Painelinkin ensimmäisenä lataamaan kahvinkeittimen ja järkkäämään pienen ex tempore -buffan ja vasta sitten ilmoittautumaan koirieni. Heksu sai kisakirjan (jonka täyttämisen sujuvasti aloitin väärän koiran kutsumanimellä, näin skarppina mä olin), mitattiin ja sitten vain odottelemaan rataantutustumista. Mun suureksi iloksi radalla ei ollut sitä hemmetin askel-seiso-kaksi askelta-istu jne liikettä (koska en sitä seisomista ollut edes yrittänyt opettaa Heklalle). Lisää tuuria kävi siinä, että Heksu oli mun alokaskoirista vuorossa ensimmäisenä, eli sain "pahimman pois alta".
Heksun touhu radalla tuntui lähinnä elohopean pyydystämiseltä, mutta jotenkin ihmeen kaupalla ja yhden liikkeen uusimisella saimme lopulta kasaan 92 pistettä, joka on paljon paremmin kuin olin odottanut! Hyvä Heksu. Ei se videolta katsottuna edes näyttänyt niin pahalta. Tästä hyvästä lappalaistreeniporukka saa seuraavissa treeneissä kakkua.
Tässä kuvassa ei suoriteta tuota 360 oikeaan, vaan seuraavaa kylttiä (1-2-3 askelta peruuttaen). Eli toisin kuin voisi äkkiseltään luulla, tämä meni ihan oikein!
Heksun kisaratakuvat otti Outi Uusitalo.
Malla-Kaarnikka starttasi alokasluokan loppupuolella. Rata lähti liikkeelle hyvän tuntuisena ja Malluainen jaksoi tsempata hienosti ällistyttävän pitkälle. Vasta ihan viimeisten kylttien pitkässä seuraamisessa tylsien oikealle 270 kääntymisten kohdalla alkoi Mummo-Kaarnikkaa väsyttämään niin, että se meinasi jättäytyä kokonaan matkasta, mutta sain sen houkuteltua tallustelemaan mukana vielä pienen pätkän ja selvisimme maaliin asti. Olin valtavan iloinen Malla-Kaarnikan suorituksesta kokonaisuutena, pisteistä en välittänyt tuon taivaallista. On vain niin huippua, että tässä iässä ja tällä taustalla olevan koiran kanssa ylipäänsä voi kisata ja se on koirankin mielestä ihan mukavaa puuhaa.
Pisteitä meille kertyi ällistyttävät 97 ja tuomarin palkinto. Voi mun Ralli-Kaarnikkaa! Olin jo varovaisesti lupaillut, että jos saamme tuloksen näistä kisoista, täytyy kesälle katsella vielä jotkut kisat ja yrittää RTK1-koularia. Niinhän tässä nyt kävi, että Ralli-Kaarnikalla on nyt harrastustavoite tälle vuodelle!
En ollut edes vilkaissut avoimen luokan ratapiirrosta ennenkuin selviydyin alokasluokasta. Menin siis rataantutustumiseen aika aivot narikassa ja edelleen Pikkuheksun ja Möllikän suorituksista vähän leijuen. Rata vaikutti ihan mukavalta, haastetta meille tuottaisi Katlaa ihan hullun lailla nostattavat ohjaajan ympäri kiertäminen, hyppyeste ja pyöriminen. Virittelin tai lähinnä rauhoittelin Katlaa ja yritin saada sitä kuulolle eikä vain koheltamaan tovin ennen rataamme ja lähdin melko rennolla fiiliksellä kisaan. Alku lähti lupaavasti, koira oli enemmän semilaama kuin lentoon lähtevä velociraptor ja tuudittauduin vähän liian turvalliseen fiilikseen. Muutaman ekan kyltin jälkeen Kattis bongasi kentän toisessa päässä olevan hyppyesteen ja meinasi lähteä lentoon. Sain seuraavan kyltin vielä käskytettyä mutta sitten pimahti ja liikkeestä eteen istumisen sijasta Katla tarjosi jonkunlaisen juokse ohjaajan ympäri ja lähde kiitämään kohti hyppyä. Onneksi sillä oli korvat päässä ja se ei ehtinyt kuin pari askelta, multa pääsi spontaani "mitä ihmettä sä koira oikein teet?" ja sitten "heiiii mä taidan uusia!" Tuomari nauroi ja sihteeri näytti ällistyneeltä.
Pienen keräilytauon jälkeen jatkettiin ihan suht järjestäytyneesti, hypystäkin selvittiin ilman enempää sinkoilua ja rata läpi. Ton hyppy-sekoilu-episodin lisäksi tuli pari pikkuvirhettä (joku vino -1 ja ohjaajavirhe jostakin). Lopputuloksena ihan mukava 94p ja hyvä mieli ohjaajalle ja onnesta ratkeamaisillaan oleva Rouva Porokoira, jonka mielestä on vain niin hirveän hauskaa päästä harrastamaan.
Ja koska aina ei tarvitse olla hirveän hyvä ollakseen paras, riitti meidän 94p täällä kertaa kokonaiskisan toiseen sijaan ja rallytokon rotumestarin arvoon.
Rally-tokon avoimen luokan rotumestari 2018 & 2019 - Maailman Paras luottokoirani Katla
Kisojen kiintiö-oululainen eli Salla koiriensa Ärjän ja Virnan kanssa kisasi mestariluokassa. Ärjä onnistui härveltämään pistettä vaille hyväksytyn tuloksen eli joutuu jatkamaan vielä rallynkin kisaamista. Sille on jo luvattu, että kun RTK4 on kasassa, se saa keskittyä mieleisempiin lajeihin. Muoriosaston porokoira Virna oli tällä kertaa sopivassa kisafiiliksessä ja teki huikean hienon 95p ja sijoittui rotumestaruusskabassa mestariluokan toiseksi. Meillä oli siis monestakin syystä illalla skumppatarjoilu!
Ruokasäkkiä en nostanut palkintokuvaan. Kuksa on Malla-Kaarnikan TP-palkinto, loput Katlan ansaitsemia, kuten ne ruuatkin. Ilmankos Kattis tykkää kisata kun saa kotiinviemisiksi 12 kiloa herkkuja!
Nepalilainen take-away, sauna ja sokeriöverit saatteli meidät nukkumaan. Verkkaisen aamupalan jälkeen kävimme varsin tuulisella aamukävelyllä ihmettelemässä kevään ensimmäisiä kiuruja. Miten ihmeessä ne pystyivät lentämään ja laulamaan kun tuuli oli niin kova, että pipo meinasi lentää päästä? Mutta sieltä se kevät tekee tuloaan! Seuraavaksi aktiivilomat suuntasivat Hyvinkäälle koirauimalaan. Olin varannut kaksi vuoroa ja uittajan, joten altaaseen pääsi kymmenen koiraa polskuttelemaan: kuusi porokoiraa, kolme vinttikoiraa ja kiintiö-BC.
Aikoinaan kävimme koirauimalassa melko säännöllisesti, mutta nyt on tullut parin vuoden tauko. Välillä on käynyt mielessä että pitäisi ryhdistäytyä ja viedä koiran uimaan, koska se on niin hyvää liikuntaa, mutta ei vain ole muka ehtinyt tai jaksanut tai mitä lie. Heksu kyllä muisti tämän kidutuskammion jo ulko-ovelta nuuhkaistuaan kerran kloorinhajua ja aloitti epätoivoisen ujeltamisen. Se on hassu, kun sitä selvästi hirvittää, mutta silti se heiluttaa häntää villisti ja menee ihan vapaaehtoisesti altaaseen. En oikein käsitä mitä sen päässä liikkuu!
Hekla ja Virna
Ekasas ryhmässä uivat porokoirat Katla, Hekla, Ärjä ja Virna sekä galgo Perro. Tokassa ryhmässä oli porokoirat Haiku ja Hämy sekä silkkivinttikoirat Fauna ja Flora ja kiintiöbordercollie Nummi-Pusula.
Nu-Pu oli ehkä ekaa kertaa uimassa, ehkä ei, kukapa sen menneisyydestä tietää. Ainakaan se ei tajunnut, ettei veden päällä voi juosta (ja syöksyi ekan kerran altaaseen ja järkyttyi kovasti kun vesi ei kantanutkaan) eikä osannut uida. Urheasti se silti kroolasi uittajan avustamana pelastusliiveissään monta kierrosta altaan ympäri, päästen aina joka välissä toki kuivalle maalle vähän hengähtämään. Fauna ja Flopa muistivat hyvin uimalahommat ja kiltisti menivät hihnasta ohjaamalla altaaseen, uivat kierroksensa ja kiipesivät sitten pois.
Ensikertalainen uimari Hämy oli luonnonlahjakkuus. Samoin galgo Perro oli ekaa kertaa uimahallissa, vaikka onkin luonnonvesissä uiskennellut. Perroa vähän hirvitti vieraat ihmiset ja mölisevät porokoirat, mutta reippaasti se osallistui uimahommiin.
Uimalakäynnin jälkeen kurvasimme kotiin syömään myöhäistä lounasta ja sitten vein viikonloppuvieraat Tikkurilaan juna-asemalle odottamaan kyytiä pohjoiseen. Olipa kiva viikonloppu! Lappalaiskoiraporukoiden järjestämät tapahtumat on ihan parhaita, kun talkooväki on aktiivista ja innokasta ja kokemuksen puute ei haittaa, kun kaikki auttavat ja neuvovat auliisti. Hommat hoidetaan ripeästi ja kukaan ei valita turhista. Kisoissakin tunnelma on aina hirveän leppoisa ja kannustava ja kaikki tuntuvat iloitsevan aidosti muidenkin saavutuksista. Meidän koko lappalaisvalkkutreeniporukka teki hurjan hienoja yli 90p suorituksia näissä kisoissa, joten seuraavat valkkutreenit taitaa mennä kakunsyömiseksi!
Seuraava lappalaissessio onkin tiedossa jo vajaan kolmen viikon päästä, kun Ärjän Aktiivilomat jatkuvat ensin täällä meillä pari päivää ja sitten suuntaamme yhdesäs Haminaan Lappalaiskoirien pelastuskoiraleirille, johon minä ja Salla olemme lupautuneet kouluttajiksi. Odotan jo innolla!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.