Vaikka Päijänteen kansallispuisto koostuu pääosin saarista ja vesialueista, pääsee sen kauneudesta nauttimaan myös ilman venettä. Asikkalan Pulkkilanharju on autonkin ikkunasta nähtynä vaikuttava näky, joten sopivan hetken tullen kannattaa auto jättää Karisalmen pysäköintialueelle ja lähteä jalan kiertämään noin neljän kilometrin luontopolku. Polku on pääosin hyvin helppokulkuista ja merkitty sinisin maalimerkein. Kesäisin Karisalmen parkkipaikan reunassa on pieni kahvila ja alhaalla rannassa laituri isommallekin veneelle.

Polku lähtee parkkipaikalta alas rantaan ja kiertää Karisalmen sillan alitse harjun länsirannalle.

Polut vaihtelevat rannasta rinteen helppokulkuiseen kangasmetsään. Kauniista säästä huolimatta emme tavanneet polulla kuin pari muuta ulkoilijaa.

Parissa kosteammassa paikassa löytyi hyväkuntoisia pitkospuita, mutta muita retkeilyrakenteita alueella ei ole. Söimme eväät Päijänteen aaltoja ja vaikuttavia pilvimuodostelmia ihaillen hiekkarannalle ajautumeen uppotukin päällä istuen. Ei niin lyhyttä retkeä, etteikö repussa olisi mukana kahvia ja eväitä!

Loppupätkän kosteampaa sekametsää ja pientä soistunutta aluetta katsellessa tuumin ääneen, että mahtaakohan melko tasaisen pyöreä alue olla jääkauden jäänne eli suppa. Parikymmentä metriä myöhemmin tulimmekin opastaululle, joka esitteli alueen suppia.

Heksua ei suppa juuri kiinnostanut, sen mielenkiinto kohdistui kauempana nakuttelemaan käpytikkaan.

Saimme aikaa kulutettua pari tuntia ja reitti oli oikein sopiva myös vähän huonojalkaisille muorikoirille.