Pennut täyttivät lauantaina kolme viikkoa. Muutos kaksiviikkoisesta juuri ja juuri silmiään raottelevasta karvamadosta kolmeviikkoiseksi pikkukoiraksi on huima! Kuluneen viikon aikana pennut ovat alkaneet hyppiä ja juosta (kaatuillen ja törmäillen, tietysti), haukkua ja murista (naurettavan kuuloisesti), nähdä, kuulla ja reagoida ympäristöönsä paljon enemmän. Ne saivat ensimmäisen annoksen matolääkettä, alkoivat maistella kiinteää ruokaa kolmeviikkoispäivänsä kunniaksi ja otin sunnuntaina pentulaatikosta yhden laidan irti. Pentujen maailma laajeni siis aitauksen kokoiseksi. Toki ne ovat jo aiemminkin jaloitelleet aitauksessa, mutta öisin ja yksinolojen ajaksi olin vielä laittanut ne takaisin laatikkoon. Liikuntakyvyn lisääntyminen selvästi herätti pennuissa vapaudenkaipuun, joten päätin irrottaa laatikon laidan sen sijaan, että pennut jumppasivat itsensä laidan yli ja pää edellä lattiaan.

Nam nam! Eka "ateria" ikinä, siis lohikäärmeäidinmaitoa lukuunottamatta

Seuraavaksi maisteltiin jauhelihaa ja sen jälkeen turvotettuja pentunappuloita. Hyvin maistuu.

Meno on kuin baarissa juuri ennen valomerkkiä

Äidin kanssa päiväunilla

Liikkatunnilla on vuorossa vapaapainia. Pureminen sallittu.

Pienempi narttu "Eyjafjalla" on perinyt isänsä kauniin merkkivärin. Tai oikeastaan se on perinyt merkkivärin äidiltään [nörttiosuusalkaa], koska merkkivärinen isä on periyttänyt kaikille pennuilleen merkkivärigeenin, mutta Eyjafjalla on saanut myös riistanväriseltä emältään merkkivärigeenin ja on sen takia puhdas, klassinen merkkari. Riistanvärinen Katla on heterotsygootti ja sillä on siis riistanvärin A-geeni ja sen parina merkkivärin at-geeni, joten Katlan periyttämä geeni määrää pentujen värin tässä tapauksessa [/nörttiosuusloppuu]

Pikkukoirilla on käynyt paljon vieraita. Siis ihmisvieraita toki tässä vaiheessa vasta. Omatkin koirat ovat katselleen ja nuuskineet pentuja vasta aidan läpi. Osalla ihmisvieraista on kuitenkin ollut tuttu koira mukana, eikä Katlaa enää tunnu haittaavan muiden koirien pyöriminen pentuaitauksen lähellä. Katlan edellisen pentueen tytär Haiku pääsikin jo sisälle asti sunnuntaina, olkkariin portin taakse painimaan Floran kanssa. Samalla Kattis pääsi ekaa kertaa kuukauteen kimppalenkille kaverin kanssa ja nautti täysin rinnoin, rymyten maitoa pursuavat tissit heiluen jäniksen hajun perän Floran ja Haikun kanssa. Korvien palautuminen vaati muutaman perkeleen. Taitaa täyspäiväinen äitikoira kaivata jo muutakin virikettä kuin lastenhoito.

Illan pimeydessä metsään laskeutui... ufoja?