Käytiin Lapissa. Se on parasta, jota ihminen voi rahalla tehdä. Valitettavasti Katlan piti jäädä kotiin vahtimaan kissavahtia, sen jalka kun edellytti parin viikon täyslepoa eikä pitkin tuntureita kirmailu ihan osu tähän määritelmään. Mukaan lähti siis sijoituskoirani Hämy Heklan leikkikaveriksi ja Salka pitämään teinit kurissa.

Lähdimme aikaisin torstaiaamuna ja olimme kerrankin hyvissä ajoin perillä vuokraamallamme mökillä ihan Rovaniemen ja Kittilän rajalla. Aika kiva oli tulla mökille, kun Salla ja Harri olivat jo paikalla, mökki lämmitetty ja saunakin odottamassa saunojia. Teinikoirat olivat ratketa riemusta kun saivat juosta mökin pihalla rallia. Tätikoirille rakenneltiin kompostikehikkoaitoja makuuhuoneisiin. Hyvin mahduttiin 40m2 mökkiin, neljä ihmistä ja kuusi koiraa.

Ärjä eli Sysiväikeen Krafla Hiidenhukkarj%C3%A4.jpg

rj%C3%A42.jpg

Perjantaina jätimme Harrin mökkivahdiksi ja suuntasimme Urakkapuljun poroerotusaidalle seuraamaan taipumuskoetta. Viime vuonna emme käyneet katsomassa kokeita ollenkaan, vaikka Lapissa juuri silloin olimmekin. Sitä edellisenä vuotena koesäännöissä oli tehty suuria muutoksia aiempaan verrattuna, eikä valitettavasti pelkästään hyvään suuntaan. Olikin siis mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan pari vuotta oli koetta muuttanut. Nyt näytti siltä, että pahimmat karikot oli ylitetty ja koe kaikkinensa vaikutti ihan toimivalta. Ainahan löytyy kehittämistä, mutta nykymuotoinen koe on turvallinen sekä koirille että poroille, mutta koirien annetaan kuitenkin näyttää taipumuksiaan (jos se on koiran hallittavuuden ja luontaisen käytöksen puolesta mahdollista). Kokeesta saa kolme arvosanaa hyväksytty, suositellaan testattavaksi uudelleen tai hylätty. Lisäksi koirakko saa kirjallisen arvostelun, jossa kuvaillaan koiran toimintaa ja ominaisuuksia. Hyväksytyllä paimennuskoetuloksella voi hakea arpaonneen poropaimennuskilpailuihin jatkossa. Suositellaan testattavaksi uudestaan annetaan koiralle, joka ei osoita riittävää paimennustaipumusta, mutta voisi iän, kokemusten ja koulutuksen myötä läpäistä testin. Hylätty annetaan lähinnä vain selkeästi aggressiiviselle, täysin hallitsemattomalle tai hyvin pelokkaalle koiralle, eikä se saa yrittää koetta enää uudestan.

h%C3%A4my-heksu-poseeraa.jpg

Aidalla oli aika niukasti yleisöä, mutta mukava tunnelma ja tuttuja naamoja. Kinisjärven kyläyhdistys myi kahvia, lättyjä ja muita herkkuja. Sää oli kuvaamisen kannalta hankala, kun tuli räntää ja oli harmaata. Aika kului kuitenkin nopeasti ja testejä oli kiva seurata. Eniten jännitystä aiheutti tosin aidalle johtava tie. Kelirikko on ehkä vähän laimea sana kuvaamaan sitä mutarallin ja avantouinnin välimuotoa, jota aidalle päästäkseen sai ryttyyttä sen seitsemän kilometriä.

h%C3%A4my-heksu-juoksee.jpg

 

Lauantaina oli kilpailupäivä. Ensin 11 kilpailuun mukaan mahtunutta koiraa suoritti radan, joka sisälsi pienen hallittavuusosion (koiran kuljettaminen vapaana poroparttion ohi) ja sitten porojen siirtelyä aidasta isompaan aitaan, sitten takaisin keskiaitaan ja siitä kirnuun. Suorituksen pisteytettiin ja kolme korkeimman pistemäärän saanutta ja radasta 15 minuutin aikarajassa suoriutunutta pääsivät jatkoon. Uusinta oli käytännössä sama rata, mutta isommalla poromäärällä, joka tuo hommaan ihan erilaisia haasteita.

Kilpailuun osalluistui muutama pohjoisen työkoira ja loput harrastekoiria ympäri Suomen. Osa on harjoitellut lampailla ja poroillakin, osa tulee kisaan lähestulkoon kylmiltään, vain taipumuskokeen suorittaneena. Taso on siis kirjava, mutta muutama huippusuoritus erottui kyllä helposti - eikä pelkästään työkoirista. Kilpailun arvostelu ja etenkin aikarajan vaikutus herätti paljon keskustelua ja se tulleekin muuttumaan tulevina vuosina. Muuten kilpailu oli mennyt hyvään suuntaan ja ohjaaja otti enemmän vastuuta koiran ohjaamisesta ja itsenäisestä tehtävien suorittamisesta. Kisan voittajaksi suoriutui työkoirana toimiva sekarotuinen Usma, jossa on ainakin lapinporokoiraa, suomenlapinkoiraa ja bordercollieta.

Kisaa oli katsomassa huomattavasti enemmän yleisöä. Myös YLE:n toimittaja oli paikalla kuvaamassa ja haastattelemassa. Juttuja kisapäivästä on julkaistu useissa lehdissä ja ainakin YLE Saamen uutisissakin. Me saimme mukanaa päivälenkkiseuraa, kun porokoirateinit Keksi ja Risku liittyivät riemuidioottien joukkoon. Risku on harvinainen, keltainen lapinporokoira. Väri on rotumääritelmän mukaan ei-toivottu, mutta onhan se aika soma kermakarkki tuollaisena!

riemuidiootit1.jpg

riemuidiootit2.jpg

Sunnuntaina saimme jännittää heti aamusta, kun Ärjä oli testivuorossa ensimmäisenä. Ärjä läpäisi testin ongelmitta. Onnea Salla ja kiitos Ärjän testaamisesta!

rj%C3%A4-testissa1.jpg

rj%C3%A4-testissa2.jpg

Olin ilmoittanut Heklan taipumuskokeeseen, mutta jäänyt molempina päivinä varasijalle. Vaikka joitain poisjääntejäkin oli tullut, olimme nousseet vain vikalta varasijalta ekalle. Olikin mukava yllätys, kun tuomaristo päätti mahduttaa meidät mukaan, koska testipäivä sujui niin hyvin, että testit olivat jopa edellä aikataulua.

Ei tarvinnut edes hermoilla etukäteen, kun varoitusaikaa ei ollut kuin parin koiran testien verran. Hekla oli aidassa selvästi vähän hämillään aluksi, että mikäs juttu tämä nyt on, mutta päätti sitten lähteä pistämään porot nippuun. Aluksi se vähän ehdotteli ja vilkuili mua, että mahdanko kieltää, mutta kun en kommentoinut mitään, se jätti poronpaskan tutkimisen ja ryhtyi pomppivaksi ja huutavaksi paimenkoiraksi.

poro-hekla1.jpg

Hekla katsoo kuvan ulkopuolella taaempana tulevia poroja ja kiertää niiden taakse hakemaan koko parttion.

poro-hekla2.jpg

poro-hekla3.jpg

Pienen paimennusnäytteen jälkeen Heksulla meinasi ns. lähteä mopo lapasesta ja se tölväsi sen verran lähelle poroja, että parttio hajosi kahteen osaan. Hekla pysähtyi kuin seinään ja jäi paikoilleen haukkumaan. Melkein näki kun sen päässä kimpoili ajatuksia, että jotain meni nyt pieleen, miten tämä tilanne korjataan? Mukavaa oli nähdä, että sillä pysyi siis sittenkin ajatus mukana ja se halusi mielummin pitää porot kasassa kuin lähteä ajattamaan porukasta irtaantunutta "saalista".

poro-hekla5.jpg

Malttia, malttia... vaikka Heklan tyyli poroilla on "huuda ja juokse", välillä kannatti pysähtyä odottamaan, niin sai koko porukan kerralla mukaan.

poro-hekla4.jpg

Pikkuheksulle siis hyväksytty tulos poropaimennuskokeesta. Hyvä Hupsuli!

Mökkikaverimme lähtivät ajelemaan kotiinpäin jo kesken päivän, mutta me jäimme vielä nauttimaan parista lomapäivästä. Sunnuntain mukavan paimentelupäivän päätteeksi teimme muutaman tunnin lumikenkäretken Nöyränsäänvaaralle. Vaaran alla oli osittain sulanut neva, jonne laulujoutsenpari laskeutui miettimään perheenperustamista. Kahvi oli kuumaa, sää lauha ja illat jo pitkään valoisia. Mikä voisi olla parempaa?

hamy-heksu-salka-juoksee.jpg

h%C3%A4my-heksu-leikkii.jpg