Meillä on laitettu alulle pieniä lapinporokoiranituja. Sijoituskoirani Pihlajamäen Kissimyyr "Haiku" siemennettiin vanhemmalla herralla, Pihlajamäen Beikon-Poikasella eli "Vasmilla" kesäkuussa. Päädyimme käyttämään keinosiemennystä varmistamaan yhdistelmän onnistuminen. Kumpikin koira on osoittanut suurta intoa ja halukkuutta astumishommiin, mutta edellisen juoksuajan "luomuyritykset" eivät tuottaneet tulosta. Vasmi oli jo vanhempi uros päästessään ensimmäistä kertaa yrittämään, eikä sillä oikein ollut tekniikka hallussa. Saman ongelman ovat muutkin kasvattajat huomanneet yrittäessään käyttää vanhempaa, ensikertalaista urosta. Vasmin astumiskykyyn saattoi myös vaikuttaa sen etujalan vamma, joka esti sitä ottamasta kunnon otetta nartusta, vaikka Haiku seisoi kuin tatti. Keinosiemennyksen ohessa pääsimme myös varmistamaan Vasmin sperman laadun, joka olikin aivan priimaa.

Haiku on ultrattu tiineeksi. Pentujen odotetaan syntyvän n. 15.8. Pentue on kummallekin koiralle ensimmäinen. Yhdistelmän sukutauluun voit tutustua Koiranetissä: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoI=ER43759/04&ReknoE=FI16768/11

 

HAIKU

Haiku-istuu.jpg

Haiku on 4-vuotias, lapsiperheessä asuva reipas, aina iloinen ja osallistuva lapinporokoiranarttu. Haikun kanssa harrastellaan agilityä ja vähän hakuilua. Haikulla ei ole ikinä huono päivä ja Haikun mielestä ihan kaikki on parasta ikinä. Haiku haluaa mieluiten olla lähellä ja kiipeääkin mielellään sohvalle syliin makailemaan. Haikulla ei ole minkäänlaista terävyyttä ja se tulee toimeen ihan kaikkien ihmisten ja koirien kanssa. Se on lapinporokoiraksi mielestäni poikkeuksellisen sosiaalinen ja soveltuu hyvin kaupunkilaiselämään. Haikulla on jonkun verran saalisviettiä, joka on ollut koulutuksella hallittavissa. Arkielämässä Haiku on hyvin tasapainoinen, helppo ja mutkaton kaveri. Haiku on ollut meillä monesti hoidossa ja se tulee hyvin toimeen omien koirieni kanssa. Haiku tulee meille synnyttämään ja hoitamaan pentunsa, tuttuun paikkaan, tuttujen ihmisten ja koirien keskelle.

Haiku-seisoo.jpg

Haiku-ravaa.jpg

Haiku-juoksee.jpg

Haiku on suorittanut hyväksytysti poropaimennuskokeen, luonnetestattu (+150 laukausvarma), käynyt kerran näyttelyssä (avo ERI) ja tutkittu terveeksi (koiranetin tietojen lisäksi epävirallinen selkäkuvaus ja kilpirauhasarvot suvun riskien takia).

Haiku-veneilee.jpg

 

VASMI

Vasmi-istuu.jpg

Vasmi on kohta 11 vuotta täyttävä pitkäkarvainen komea uros. Vasmin kanssa on nuorempana harrastettu viestiä ja agilityä sekä kokeiltu hieman henkilöhakua ja raunioita. "Eläkeläislajina" Vasmi aloitti viime syksynä tunnistusjäljen. Ikä ei vielä näy Vasmissa, se on hyväkuntoinen ja mielellään liikkuva ja osallistuva koira. Nuorempana Vasmin luonteessa näkyi jonkun verran terävyyttä ja pidättyväisyyttä ihmisiä kohtaan, mutta vuodet ovat hioneet tästä herrakoirasta rapsutuksista nauttivan, itsevarman kaverin. Vasmilla ei ole juurikaan saalis- tai riistaviettiä. Se on hyvin paimenkoiramainen luonteeltaan ja onkin osoittanut erinomaista paimennuskäyttäytymistä porokoirakerhon järjestämissä paimennuskokeessa sekä kilpailuissa. Vasmin kanssa on käyty myös poropaimennusleirillä pariin otteeseen.

Vasmi-seisoo.jpg

vasmi-naama.jpg

Vasmi on suorittanut poropaimennuskokeen ja kilpaillut usein menestyksekkäästi, mm. 1. sija vuonna 2009. Vasmi on luonnetestattu, suorittanut MH-kuvauksen, ja ollut perusterve koko ikänsä. Vasmi ei ole käynyt näyttelyissä.

 

MIKSI HAIKU JA VASMI?

Haiku on oman koirani Katlan tytär sen ensimmäisestä pentueesta. Olen saanut seurata Haikun elämää pentulaatikosta lähtien, nähnyt sitä niin lenkeillä kuin eri harrastuksissa, poropaimennuskokeessa, kaupungin vilinässä ja vapaana metsässä. On mukavaa tehdä pennut nartulla, jonka tunnen hyvin ja tiedän sen luonteen. Myös Haikun emän puolen lähisuku on minulle tuttuja koiria. Olen ollut yhteyksissä useisiin Katlan sisaruksiin, nähnyt sen sisarusten jälkeläisiä, tunnen Katlan molemmat vanhemmat ja niiden muita jälkeläisiä useassa polvessa. Näitä koiria yhdistää useimmiten tasapainoinen, ystävällinen ja mutkaton luonne. Haikulle olisi ollut helppo valita useasta hyvästä uroksesta sopiva sulhanen, sillä Haikussa itsessään ei ole mitään merkittäviä puutteita ulkomuodon, terveyden tai luonteen osalta. Haikun suvussa on terveysrasitteita, aivan kuten kaikissa koirissa on. Merkittävimpiä riskejä Haikun taustalla on kilpirauhasen vajaatoiminta, rodun keskiarvoa hieman korkeampi epilepsiariski sekä mahdollisesti selkäongelmat. Haikun isä Huraus Bargu lopetettiin 8,5 vuoden iässä spondyloosin takia.

Vasmin suvussa on selvästi riskiä perinnölliseen kaihiin. Sen isä on rotuunotettu Cappi. Emän puolelta Vasmin suku on melko paljon lapinporokoirakannassa käytettyjä koiria. Myöskää Haikun suku ei ole erityisen poikkeava. Cappilla on kaksi pentuetta, joista muutama koira on jatkanut sukua. Vasmin kautta tämäkin rotuunotettu linja saa vahvistusta tulevaisuutta ajatellen. Vasmi osallistui lapinporokoirien geneettisen monimuotoisuuden kartoitusprojektiin nuorena ja sen todettiin kantavan rodussa ja koirissa ylipäänsä hyvin harvinaisia alleelleja. Tämä on yksi tärkeä syy, miksi halusin käyttää nimenomaan Vasmia Haikulle. Lapinporokoira on rotuna toistaiseksi keskimääräistä koirarotua selvästi geneettisesti monimuotoisempi, joka näkyy myös epäyhtenäisenä rotutyyppinä ja suurena vaihteluna koirien luonteissa. Edes pentuesisarukset eivät yleensä ole toistensa kopioita, eivätkä pennut aina muistuta vanhempiaan. Geneettinen monimuotoisuus on kuitenkin edellytys terveen koirakannan ylläpitämiseksi, joten koiria tulisi käyttää jalostukseen riittävän laajasti, välttää samojen koirien tai lähisukulaista runsasta käyttöä ja ylläpitää mahdollisimman alhaista sukusiitosastetta ja pientä sukukatokerrointa.

Vasmin hieman herkkä ja varautunut luonne on jättänyt Vasmin jalostuskäytöstä pois tähän asti. Olen itse tuntenut Vasmin jo vuosia ja nähnyt sitä erilaisissa tilanteissa. Se ei ole aivan ideaali seura- ja harrastuskoira nyky-yhteiskuntaan, vaikka sen luonne olisi ollut täysin normaali ja ehkä jopa toivottava entisajan porotaloudessa käytettävälle koiralle. Vasmille halusin ehdottomasti hyvin avoimen, tasapainoisen ja ystävällisen nartun, jonka sukukin on samanlaista ja joka todennäköisesti periyttää näitä ominaisuuksia vahvasti.

Haikun ja Vasmin pennuista odotan paimenkoiramaisia, miellyttämishaluisia, tasapainoisia seura- ja harrastuskoiria moneen käyttöön. Yhdistelmä on enemmän pehmeä ja helppo kuin erityisen "vietikäs" tai kova harrastustykki. Lapinporokoira ylipäänsä on parhaimillaan ystävänä ja koirana, jonka kanssa harrastetaan koiran ja ohjaajan iloksi, kuin kovin tulospainotteisesti. SM-voittajaa tai varmaa kisatykkiä etsiviä kehotan katselemaan muita rotuja. Pentue on kuitenkin valittu sillä ajatuksella, että tästä yhdistelmästä saattaa syntyä ihan mukavia harrastuskavereita myös kilpailuista ja kokeista innostuneille harrastajille.

Haikun ja Vasmin suvuissa on myös paljon paimennustestattuja koiria (rotuunotetun Cappin taustalla on työkoiria, Vasmi ja Haiku, sekä mm. Haikun kaikki sisarukset sekä emä ja emänemä on poropaimennustestattuja). Vaikka lapinporokoirista vain hyvin pieni osa on nykyään alkuperäisessä työkäytössä, on paimennuskäyttäytyminen ja siihen liittyvät ominaisuudet yksi merkittävä tekijä joka erottaa tämän rodun kaikista muista koiraroduista. Omissa jalostusvalinnoissani olen yrittänyt käyttää koiria, joilla on edes jollain tavalla todettu olevan jäljellä alkuperäisen poroa paimentavan työkoiran käytösmalleja niiden kohdatessa paimennettavia eläimiä.

 

Haikun sukulaisia (vasemmalta): emän veli Pihlajamäen Fantom, emä Pihlajamäen Fafnir, Haiku itse, emän veli Pihlajamäen Fauni ja Faunin poika Ahonkujan Mierka

pihlisporot%20mullinkoskella.jpg

Ja niin, Haiku on Kisuran K-pentueen alenevaa polvea suorassa narttulinjassa. Perimätieto kertoo, että niin ihania koiria kuin nämä ovatkin, ne eivät valitettavasti osoita tai periytä erityisen suurta älykkyyttä. Kuva puhukoon puolestaan.

Haiku-on-fiksu.jpg


Haiku ja Vasmi asuvat Helsingissä ja ovat kiinnostuneiden tavattavissa. Minulta voi kysellä lisätietoja pentueesta. Etsin myös yhteistyöhaluista ja aktiivista sijoituskotia narttupennulle mielellään Etelä-Suomesta. Jos olet kiinnostunut ostamaan pennun tästä yhdistelmästä, ota yhteyttä. Vastailen mielelläni s-postikyselyihin. Puhelimitse olen vähän huonosti tavoitettavissa vuorotyön ja koiraharrastuskiireiden takia, mutta voit jättää soittopyynnön teksiviestillä. Pennuille toivon aktiivisia ja ulkoilevia koteja, jotka haluavat jatkossakin pitää yhteyttä ja kertoa koiriensa kuulumisia. Lapinporokoira on aktiivinen, virikkeitä ja liikuntaa kaipaava rotu. Etenkin nuoren koiran kanssa elämä voi olla hetkittäin hermoja koettelevaa. Lapinporokoira nauttii yhteisestä tekemisestä ja harrastamisesta, se sopiikin monelaisiin koiraharrastuksiin kuten tokoon, agilityyn, pk-lajeihin, pelastuskoiraksi jne. Mieluiten myyn pennut harrastaviin koteihin, mutta kokeissa tai kilpailuissa käyminen ei tietenkään ole mikään edellytys. Tärkeintä on koiraa ymmärtävä koti, jossa on tarjolla tekemistä, liikuntaa ja reilu tapakasvatus koiralle. En myy pentua pelkäksi ulkokoiraksi häkkiin tai juoksulankaan. Lapinporokoira on paimenkoirana hyvin seurallinen ja se ei viihdy yksinäisenä tarhakoirana.