Salka on hyvin kummallinen pieni koira. Syöminen on aina ollut Salkalle haaste. Se reagoi stressiin syömättömyydellä ja se stressaa hyvin herkästi. Nuorena se saattoi olla päiviä syömättä yhtään mitään, kunnes oksenteli keltaista limaa ja oli varsin voimaton. Terve koira ei ehkä nälkään kuole ruokakupin viereen, mutta Salka ei taida olla "terve koira" sanan varsinaisessa merkityksessä, vaikka sen ongelmat ovatkin henkistä laatua. Lopulta opin katkaisemaan sen syömättömyyskierteet viemällä sen pitkälle metsäretkelle ja huijaamalla sen maistelemaan vähän possunkorvaa tai kissan märkäruokaa tai muuta koirien mielestä yleensä täysin vastustamatonta herkkua. Kun se pääsi taas syömisen alkuun ja pääsi rentoutumaan kunnolla umpimetsän rauhassa, alkoi se taas suhtautumaan ruokakupinkin sisältöön suopeammin.
Salka on aina ollut laiha ja jättänyt usein ainakin osan ruuastaan syömättä. Pitkään sillä oli tapana nostaa kupista ensin muutama nökäre syrjään ja jättää ne syömättä. Naureskelimme, että se uhraa jumalille ensin osan ja syö sitten loput. Salka ei suostunut edes maistamaan ruokaansa, jos siinä oli sekoitettuna eri asioita, esimerkiksi kuivaruokaa ja raakaa lihaa sekaisin. Vierekkäin aseteltuna se kyllä saattoi syödä molemmat. Mikään uusi ruoka-aine ei ikinä mennyt alas ensimmäisellä, toisella tai kolmannellakaan tarjoilulla. Vasta kun Salka oli varmistanut, ettei uusi asia ole myrkytettyä ja muut koirat söivät sitä ja jäivät henkiin, se varovaissesti ryhtyi närppimään ja saattoi lopulta lisätä ruuan kelvollisten ruoka-aineiden listallensa. En ole enää vuosiin pitänyt mitenkään kummallisena, että tarjoilen Salkan ruuat useammasta kupista, etteivät eri ruoka-aineet kosketa toisiaan.
Ruokarauha on tärkeä asia. Salka jättää syömisen kesken jos se ei saa syödä täysin rauhassa, joten yleensä Salka syökin makuuhuoneessa suljetun portin takana. Meidän mielestämme on myös täysin normaalia jähmettyä paikoilleen tuijottelemaan seiniä useaksi minuutiksi, jotta Salka saa syödä rauhassa. Kymmenessä vuodessa Salka on ehdollistanut meidät erinomaisesti useimpiin kummallisuuksiinsa ja emme itse edes enää ajattele miten kummallista sen käytös - ja sen mukana oma käytöksemme - oikeastaan on.
Kuluneen parin kuukauden aikana Salkalle on kehittynyt syömishäiriö. Ensialkuun se hämmästytti minua syömällä lenkillä sille tarjoamiani makupaloja. Siis hihanssa, asfaltoidulla kävelytiellä, paikassa jossa potentiaalisesti saattaisi olla Pieni Ruskeita Raatelevia Hirviöitä. Ennen se on ehkä ottanut tarjotun makupalan varovaisesti etuhampaidensa väliin, tiputtanut sen maahan, nuuskinut sitä, maistanut vähän, pudottanut uudelleen, harkinnut asiaa ja jatkettuaan minuutin tai pari joko syönyt tai jättänyt syömättä. Nyt se ottaa kuivaruuan palasen kädestä, puraisee ja nielaisee. Sitten se alkoi satunnaisesti pummaamaan makupaloja myös kun näköetäisyydellä oli vieraita koiria. Seuraavaksi se tuli iltaisin keittiöön notkumaan ja odottamaan, että laitan koirien ruuat valmiiksi. Se saattoi syödä tyytyväisenä koko kupin tyhjäksi keittiössä, vaikka muut koirat hääräsivät ympärillä ja minä siivoilin keittiötä. Yhtenä iltana se söi turvotettua (joka on yök, turvotettuun ruokaan se ei ole koskenut ikinä) kuivaruokaa sekotettuna (!) jauhelihaan. Katlan ruokakupista. Ilman lupaa! Uusimpana syömishäiriön merkkinä se on käynyt kerjäämään ruokaa kun me syömme ja se jopa välillä syö saamansa palaset.
Muutama päivä sitten istuin sohvalla voileipä kädessä ja Salka nousi seisomaan etutassut olkkarin pöydällä saadakseen paremman näköyhteyden leipääni. Siis Salka! Tuollainen oma-aloitteisuus ja rajojen rikkominen on täysin ennenkuulumatonta käytöstä. Annoin sille välittömästi loput leivästäni ja istuin lähes hengittämättä katsomassa kun se söi sen. Sinne meni jopa juustonpalat, jotka Salka järjestään aina on jättänyt syömättä.
En tiedä miten suhtautuisin Salkan kummalliseen syömishäiriöön. Onko se vihdoin keksinyt, että syöminen ei sittenkään tapa vaan vahvistaa? Onko tämä alkava dementian merkki? Onko se sairas?
Mitä kuuluu tehdä, kun kymmenen vuotta paastolla ollut koira yhtäkkiä ryhtyy syömään?
Anna täti nakki!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.