Kisakelpoisen koiran puutteessa aloin kärttämään tutuilta lainakoiraa agilityyn ja sainkin tarjouksen, josta ei voinut (enkä halunnut) kieltäytyä: saisin lainata silloin tällöin Katlan tytärtä Haikua treeneihin ja kisaamaankin. Haiku on ollut pari vuotta kokonaan tauolla kaikesta harrastamisesta, mutta sen kanssa on nuorempana tehty hyvät pohjat agilityyn ja se on käytännössä ratavalmis. Kävin kesällä treenaamassa sen kanssa pari kertaa ja osallistuin Agirodun joukkueviestiin, joten jonkunlainen käsitys sen osaamistasosta oli jo entuudestaan.

Olen siis kaapannut Haikun meille pari kertaa nyt syys-lokakuun aikana ja käynyt sen kanssa vähän muistuttelemassa perusteita ja pari ratatreeniä, mm. Korhosen Maijun (IkiTempo) treeneissä Ojangossa ja selkäänsä saikkuilevan Floran treenipaikalla oman seuran treeneissä. Lahjattomat treenaa, tuumasin, ja ilmoitin Haikun samantien myös kisoihin.

24.9. oli Haikun kisadebyytti Janakkalassa ulkokentällä. Fiilis oli kiva, vaikka tuloksia ei tullut. Yhden nollaradan hyllytin kun uusin hieman täpärän keinun, toinenkin rata meni kontaktiharjoitteluun ja hypärillä ohjasin koiran esteen väärälle puolelle ja sinne meni. Kotiinviemisenä siis hyvä mieli ja hyllykaupan alku. Seuraava yritys kisaamiseen oli pienen "kotiloman" ja parin treenin jälkeen JAU:lla Sipoossa 8.10. Tällä kertaa homma meni aikalailla nappiin ja Haiku keräili kolme nollarataa sijoituksilla 1., 2. ja 4. Tuomarina oli Anne Savioja ja radat kivoja, eteneviä ykkösluokan ratoja ilan mitään ihmeellisiä kommervenkkejä. Tarkoituksena olisi päästä marraskuussa vielä kisaamaan ja tavoittelemaan toiselta tuomarilta luokkanousuun tarvittavaa nollaa.

Osa palkinnoista syötiin jo ennen kuvaamista

Haiku on tosi mukava koira kaikin puolin! Se sopeutuu meidän laumaan kitkattomasti, on kuuliainen ja iloinen ja aina valmis treenaamaan. Agilityssä se on lapinporokoiraksi ihan mukavasti liikkuva ja etenevä, hyvin kiltti suorittaja. Haiku tekee just mitä pyydetään, ei yhtään enempää eikä vähempää. Eikä sitä häiritse ollenkaan kisapaikan hulina, se tekee tasan omalla osaamistasollaan ja iloisesti. Se on hyvin samanlainen ohjattava kuin äitinsä oli aikoinaan, joten tuntuu että mun on aika helppo löytää sille sopiva rytmi ja ohjaustapa. Ylempiin luokkiin tarvitsemme vielä treeniä aika moneen juttuun, mutta eiköhän me nämä ykköset yritetä selättää vielä tämän vuoden aikana.

Heklakin oli Robinin kanssa kummissakin kisoissa mukana. Janakkalasta se pokkasi yhdeltä radalta palkinnot mukaan kotiinviemisiksi, mutta jostain syystä niitä nollia ei vaan ota tullakseen kisoissa. Aina on jotain pientä ihmeellistä. Nyt JAU:n kisoissa se kyllä teki ehkä hienoimmat puomin juoksarit ikinä, joten ehkä emme sittenkään vielä hautaa ajatusta toimivista juoksareista!

Tämän illan olen viettänyt miettien koirillemme agilityn suhteen treenisuunnitelmaa loppuvuodeksi ja helmikuulle asti. Florakin toivottavasti pääsee taas treenaamaan ja jännityksellä odotan kestääkö sen selkä vai meneekö se taas jumiin heti. Karkeasti hahmoteltuna otin joka kuulle yhden teeman, johon keskityn omatoimitreeneissä. Floran kanssa ratatreeneissä yritän saada sovittua erilaista häiriöharjoittelua. Ja sitten - toivottavasti - joulukuussa käytäisiin kokeilemassa onko siitä vielä kisakoiraksikin vai hajoaako pakka edelleen täysin kun ahdistaa ja jännittää kisoissa vieraat koirat, meteli ja kaikki.

Flopan teemat on lokakuu "helppoa ja kivaa", marraskuu "keinu vai puomi?" sekä "keppihaasteet" ja "häiriöitä ratatreeneihin", joulukussa jatketaan häiriönsietoa ja keppihaasteita ja yritetään päästä kisaamaan. Tammikuu on taas "kivaa ja helppoa" sekä vireennostattamista, helmikuussa sitten "kisaamaan" ja sen jälkeen päätän onko Floralla tulevaisuutta agilitykoirana vai opettelenko mä tykkäämään rallytokosta ihan tosissani. Toki edellytyksenä on, että Flopa pysyy fyysisesti kuosissa treenatakseen ylipäänsä.

Heklan kanssa minä lähinnä omatoimitreenaan ja Robin käy sen kanssa ratatreeneissä noin kerran viikossa. Kehittelin mun omatoimitreeneihin sopivia aiheita. Lokakuu "keinu kuntoon", marraskuu "keinu vai puomi?", joulukuu "keppikulmat ja muut kauhistukset", tammikuu "vauhtia ja vaarallisia tilanteita".

Yritin olla fiksu ja vähän suunnitella välitavoitteita niin, että voisin hyödyntää kummankin koiran kanssa samanlaista treenijärjestelyä eikä tarttisi niin paljoa raahailla esteitä yksinään pitkin hallia. Haiku tietysti osallistuu aina silloin kun on meillä lainassa, mutta sille en tee mitään tarkempaa aikataulua kun en tiedä miten paljon tai usein pääsen sen kanssa treenaamaan.