Naapureiden kummastukseksi vietin taas iltaa ulkovarastossa, tällä kertaa mukanani taas uusi kaveri, pari kassillista tavaraa, vaihtuva koira ja sitterissä bilettävä pikkulapsi. Missähän vaiheessa joku tulee varovasti kysymään, että mitä me oikein tehdään? (siivotaan meidän varastokoppia, tietysti - ainakin se on virallinen vastaus) Eli Sofia tuli käymään kahvilla ja sen jälkeen teimme Katlalle ja pennuille treenin.

Katlan ohjelmassa oli ensimmäinen oikea hajuerotteluharjoitus.
Kolme purkkia: lähtöhaju eli nuuskutuspurkki, purkki jossa kohdehaju (suomennettuna: sama kuin lähtöhaju / Olli T. 3 vrk vanha) ja tyhjä purkki.
Set-up: kohdehaju ja tyhjä purkki valmiina telineissä "radalla" eli varaston käytävän lattialla. Sofia radan päässä apunaksuttajana.
1. Nuuskutus, 1. purkki tyhjä, 2. kohde (ilmaisi ekaa sinnikkäästi, kunnes omalla liikkeellä autoin sen irti ja siiryi tokalle=oikealle, sai palkan)
2. Nuuskutus, 1. purkki kohde, 2. tyhjä (paineli suoraan tokalle ja ilmaisi sinnikkäästi, kunnes autoin taas pois purkilta liikkeellä ja vaihtoi oikealle)
3. Nuuskutus, 1. purkki kohde, 2. tyhjä (paineli suoraan ekalle, palkka, iski maahan purkille ja työnsi naamaansa purkkiin)
4. Nuuskutus, 2. purkki kohde, 1. tyhjä (paineli suroaan ekalle maahan ja työnsi kuonoa purkkiin. Tuijotti mua mielensäpahoittajana kun ei saanut palkkaa. Otettiin purkit pois.)
5. Nuuskutus, purkit asennossa "oikea, vasen". Oikea kohde, vasen tyhjä. (painelee vasemmalle ja ilmaisee. Aikamme odoteltuamme epäröiden vaihtaa oikealle, josta palkka)
6. Nuuskutus, oikea tyhjä, vasen kohde (painelee oikealle ilmaisemaan, odottelua, vaihtaa vasemmalle > palkka)
7. Nuuskutus, oikea kohde, vasen tyhjä (painelee suoraan vasemmalle, ilmaisee, lyhyempää odottelua, vaihtaa oikealle > palkka).

Jätettiin tässä kohtaa hautumaan koiran aivoihin ja katsotaan huomenna uudestaan. Tää setti oli aika pitkä, suurehko toistomäärä ja ajallisesti ehkä 10min. Kokeneelle, hyvin keskittyvälle ja pitkäkestoisiin suoritukseen tottuneelle koiralle ei ollut mikään ongelma, se jatkaisi tätä leikkiä varmaan pari tuntia, saahan siitä ruokaa. Huomista varten täytyy kuitenkin säätää treenissä kaksi asiaa: Kohdehajuksi tuoreempi haju ja käytetään Robinia, josko se innostaisi myös nuuskimaan eikä vain tyrkkimään nenää purkkiin. Tosin nytkin pari kertaa oikein kuuli miten Kattis nuuski purkkia nuusk nuuks vaan. Toinen on tauottaa vähän enemmän, eli tehdä vaikka kaksi x kolmen setin sarjat eikä koko hommaa putkeen (nyt pidin minitauon pari kertaa heittämällä vähän ruokaa lattialle naposteltavaksi ja kerran Kattis pölli laatikon päällä lojuneet naturalmenut ihan oma-aloitteisesti...)

Mun ennuste oli, että Kattis ei tajua yhtään mitään ja pääasiassa vain tarjoaa sinnikkäästi sattumanvaraisen purkin ilmaisua ja kun palkkaa ei heti tulekaan, ryhtyy mielensäpahoittajaksi ja tuijottaa mua. Ennuste toteutui vain 80% sillä se valitsi järjestelmällisesti joka kerta purkin, jolta edellisellä kerralla tuli palkka. Muuten tapahtui juuri kuten kuvittelinkin. En tiedä onko hyvä vai huono asia, että tunnen koirani ja sen käytöksen näin hyvin. Eipähän tule yllätyksiä... Kattis on kyllä (kaikella rakkaudella) yksi tyhmimmistä tuntemistani koirista, jolle pitää vääntää uudet asiat aina rautalangasta. Kun se vihdoin tajuaa, se tekee 100% aina samalla tavalla eikä sen mieleen tule, että se voisi jotenkin muunnella toimintaansa. Tämä ominaisuus on tehnyt siitä erinomaisen (mutta hetkittäin huvittavan ja välillä myös vähän epätoivoisen) koiran kouluttaa vaikka mihin. Olen täysin vakuuttunut, että riittävällä toistomäärällä se tajuaa kyllä mitä tässä haetaan, mutta se lamppu ei aina syty Katlan päässä kauhean nopeasti.

Pennut kävivät vuoron perään tekemässä ekan kohdetyöskentelyharjoituksensa kosketusalustalla (pannulapun kokoinen matonpalanen). Hekla alkoi hyvin pian tarjota nenäkosketusta mattoon, joten palkkasin siitä. Kolme n. 6-8 naksun sarjaa. Ekalla sarjalla vain palkkasin maton päältä, eli käytännössä pentu pysyi matolla koko ajan ja alkoi tarjota nenäkosketusta. Tokalla sarjalla houkuttelin sen pari kertaa pois matolta "vähäarvoisemmalla ruualla" (eli naksusta tulee maton päältä keitettyä kanaa, sen jälkeen naturalmenun palasella houkuttelin pennun pois matolta) ja se  osasi itse hakeutua takaisin matolle. Kolmas setti kuten toinen.

Tyynelle sama harjoitus, mutta se tarjosi maahanmenoa matolle, joten palkattiin siitä. Periaatteessa ihan sama kuvio, Tyynekin haki hienosti takaisin matolle jo muutaman toiston jälkeen. Meidän lapsinerot. Niitä ei edes häirinnyt Veikko-vauvan bilettäminen parin metrin päässä, kai ne ovat jo niin tottuneet Veikkoon, ettei sen mölinät tunnu missään. Huomenna siis Heklalle luvassa jatkoa kosketusalustatreeniin (käytöksen vahvistaminen, pieni keston lisääminen).