Pikapäivitys kun on päässyt unohtumaan raportointi...

Kattis kävi 17.6. SPeKL:n raunio soveltuvuuskokeessa, ja läpäisi yleisarvosanalla "erinomainen". Ohjaajankin toiminta arvioitiin "hyväksi". Koe sujui aika odotusten mukaisesti, eli ohjaaja hermoili ja koira osasi. Kuuma päivä ja valeraskaus taisi edesauttaa, ettei edes hallinta-osiossa keulittu pahasti.

Kokeeseen kuuluu luoksepäästävyyden testaaminen (ei ongelmaa, eikä yrittänyt syödä vieressä olleita koiriakaan eikä edes hevosta, joka sattui kulkemaan just samanaikaisesti radan ohi, eli parin metrin päästä koirista), ketteryysosio (tikkaat ylös, lankkua pitkin ja kapeaa ramppia alas sekä maanalaisen tunnelin läpi lähettäminen), hallintaosio (seuraaminen alueelle, vapaana odottaminen pari minuuttia - tässä yleensä vähän innokkuus näkyy, mutta harjoitus on tuottanut tulosta ja pysyi maassa nätisti). Radalla piti etsiä 2 maalimiestä 10 minuutin sisällä, alueella oli häiriöhenkilöitä, savuja, melua ja ammuttiin. Kattis oli kivasti ohjattavissa ja reagoi hyvin hajuihin ja ilmaisut oli hyvät.

Tällä viikolla syötiinkin sitten treeneissä perinteen mukaisesti "koekakkua", tällä kertaa mun äidin leipomaa raparperipiirakkaa.

Lähdettiin juhannuksen ratoksi porokoirien kanssa lenkille, Saara ja minä. Pakkasin mukaan termariin kahvia, marjapiirakkaa ja kameran ajatuksella, että voisin yrittää kuvata Sirnan söpösti pyöristyvää vauvamasua. Niinpä, vettä tuli kuin Esterin perseestä kun saavuttiin Sipooseen. Hetken pohdinnan jälkeen päätettiin kuitenkin ottaa eväsreppu mukaan, siinä toivossa että sää kirkastuisi. Kameraa oli ihan turha kaivaa taskusta esiin kastumaan, joten keskityimme talsimaan eteenpäin sateessa koirien puuhastellessa mitä nyt pienet porokoirat metsässä puuhastelee.

Meillä on vakkari kahvipaikka suon laidassa kalliolla, ja miten ollakaan, kun sinne asti päästiin oli sade lakannut. Pidettiin sitten kahvitaukoa ja alkoi pilvetkin hälvetä, joten kameraa esiin ja suon laitaan koiria kuvaamaan.

Kattis kirmaa suolla

Saara alkoi asetella Sirnaa sopivasti, jotta saadaan oikein kiva kuva masuasukkien pullotuksesta. Ihan ei ilmeisesti ajateltu asiaa loppuun asti, ja aika nopeasti Saara huomasi, että rimpi joka kantaa porokoiraa, ei muuten kannakaan ihmistä. Tuli suouintikeikka.

Naurattaa, mutta kenkä meinaa jäädä matkasta

Voinks mä auttaa? Onks tää joku kiva leikki?

Ja nousee...

Vain kuokka puuttui, tuli suo ja Jussi koettua samanaikaisesti. Ja sitten loppui kamerasta akku.

Meidän valokuvat on useimmiten metsäreissuilta tai treeneistä otettuja, joten niistä saa vähän väärän mielikuvan meidän koirien normaalista asuinympäristöstä. Harvemmin vain tulee kannettua kameraa mukana tuolla kaduilla tallaillessa. Tällä viikolla kamera kulkeutui agilitytreeneihin, ja vaikka kuva ei nyt sitten kotinurkilta olekaan otettu, niin laitetaan kuitenkin blogiin yksi citykoirakuvakin.

Taiku ja Teppis agitreenien jälkeen

Treeneissä oli varsin vähän porukkaa, joten Faunan ja Katlan treenien jälkeen ehdin vielä ottaa Taidan vähän rallattelemaan putkia ja keppejä. Lopuksi Salka kävi puuhastelemassa ja suoritti lähinnä vapaavalintaisia esteitään iloisesti kirmaillen. Hupsu pikkukoira.

Päivä vierähti mukavasti SPeKL:n kouluttajaseminaarissa. Aamupäivällä kuuntelimme luentoa rauniokoirien kouluttamisesta Ruotsissa, ja sen jälkeen siirryimme raunioradalle harjoittelemaan. Minä olin ruotsalaiskouluttaja Larry Aletornin ryhmässä, pitkälti siksi että Larry ja hänen vaimonsa Marianne kasvattavat lapinporokoiria ja heilläpä on Kattiksen siskopuoli Modji (i. Miehtebiekka Muohtti e. Gaz-Násti)

Päivä oli pitkä mutta antoisa. Huomenna jatketaan!

Kattis on löytänyt

Ruotsalaiset lapinporokoirarouvat Násti ja Gázzi

Kasvattini Kaneli (Sys Kanelisieppari) kyläili meillä puolitoista viikkoa sen omistajan ollessa ulkomaanmatkalla. Kaneli sopeutui porukkaan oikein hyvin.

Katla ja Kaneli

Lauman aamulenkkipuuhailuja

Kaneli 2v.