Koiran ostamista harkitseva henkilö yleensä lukee pari kirjaa koiranpennun kasvattamisesta kunnon koirakansalaiseksi ja ehkä surffailee netissä tekemässä rotuvalintatestejä tai jopa tutkailee esimerkiksi Suomen Kennelliiton värkkäämää Koiranomistajan peruskurssi -sivustoa http://www.koiranomistajanperuskurssi.fi/  Kaikkein valveutuneimmat tulevat koiraihmiset käyvät lähinäyttelyn lisäksi koulutuskentän laidalla tai rodun kasvattajan luona tutustumassa koiriin ja kyselemässä elämästä karvaisen, nelijalkaisen petoeläimen kanssa. Joku äärimmäisen harvinainen tapaus ehkä tässä kohtaa ymmärtää luopua suunnitelmasta, mutta suurin osa sinetöi kohtalonsa varaamalla pennun, odottamalla sitä kuumeisesti ja unohtamalla kaiken koulutusoppaiden ja valveutuneen kasvattajan luennoiman tiedon saadessaan ekaa kertaa sen suloisen karvapallon syliinsä. Yleensä tämä tapahtuu kun pentu on siinä kuukauden ikäinen, eli vaiheessa jolloin se muistuttaa erehdyttävästi lelukoiraa, eikä ole vielä oppinut puremaan, juoksemaan ja kiljumaan erityisen kovaa.

Järki hoi...?

Se oppii kyllä. Ja sen omistaja tulee huomaamaan, että on paljon asioita, joita et opi lukemalla kirjoja tai katsomalla Koirakuiskaajaa telkkarista.

Ensitöikseni voin kertoa, että koiranpentuoppaiden vakuuttelut siitä, että koiranpennut nukkuvat paljon, ovat virheellisiä. Normaali koiranpentu ei nuku. Se syö, juo, pissaa, kakkaa, juoksee, puree, pissaa, puree, juoksee ja pitää kovaa meteliä. Ohimennessään se pissaa myös anopin persialaismatolle ("Siis se JUST kävi ulkona pissalla, miten se nyt noin?") ja muotoilee uudestaan kodin design-huonekalut. Toki kaikki eläimet nukkuvat joskus, mutta koiranpentu ei ikinä nuku niin paljoa kuin sen omistaja toivoisi. Tai niin paljoa, kuin sen omistaja nukkuu. Tämä jättääkin pennulle sopivasti aikaa keksiä miten se pystyy kiertämään, ylittämään, alittamaan tai rikkomaan sille virikkeeksi jätettyjä esteitä, joiden tarkoitus on vähentää kodin irtaimistolle ja usein valitettavasti myös kiinteille rakenteille koituvia vaurioita.

Ennemmin tai myöhemmin jokainen koiranomistaja oppii, että kompostikehikko on varsin monitoiminen väline, jonka löytääkin nykyään useammin Kodin Terran lemmikkieläinosastolta kuin sen alkuperäisestä myyntipaikasta puutarhatuotteiden keskeltä. Kompostikehikkojen ja nippusiteiden avulla myös ei-niin-kätevä koiranomistaja kätevästi rakentelee aitauksia, joiden funktio voi olla pitää koira sisällä tai huonekalu ulkona. Nopeasti laskettuna meidän 60m2 kaksiossa on tällä hetkellä yhdeksänkuisen koiranpennun lisäksi käytössä 33 palaa kompostikehikkoa. Sisätiloissa. Pihalla on sitten vielä jokunen lisää (koska Flo mielellään auttaisi myös alppiruusun "leikkaamisessa" ja perennapenkin möyhimisessä - omenapuun se jo muotoili uudestaan). Kompostikehikot mm. estävät hyppäämisen sohvan selkänojalta kissan kiipeilytelineeseen, rajaavat kukkapöydän, tietokoneet, työpöydän, kirjahyllyn sisällön, eteisen (kengät...) ja olkkarin avohyllyn sisällön pois pennun ulottuvilta.

Sen lisäksi että NE valtaavat suloiset moppesi joskus, huomioi kuvan kummassakin laidassa näkyvä viehkeä sisustuselementti - kompostikehikko!

Kehikoista on myös rakenneltu varsin kunnioitettava sisustuselementti Florapurkki, jonka tarkoitus on pitää pentu sisällään, kun muut kehikot lähinnä pitävät pennun ulkopuolella. Florapurkkia käytetään Floran säilömiseen silloin, kun ihmiset eivät ole kotona ja kissat eivät suostu jäämään Flon kanssa vahtimatta. Koska Flo on pomppaava ja epäröimättä kiipeilevä otus, Florapurkilla on korkeutta 180cm (näppärä kahden kompostikehikon korkeus päällekkäin) ja tilavuutta n. 5m2. Sen sisään on hylätty myös keittiön pöytä ja tuolit (joita säilytetään pöydän päällä, vaikka ne on jo jyrsitty aivan uuteen kuosiin, kuten Flora-mainos lupaa: Flora tuo uudet kuosit keittiöön!)

Ehkä purin, ehkä en!

Koiraihminen oppii pian, että kompostikehikkoja kannattaa pakata mukaan aina, kun lähdet koirinesi kylään, lomalle, leirille tai muulle reissulle. Normi-ihminen ei ehkä saa slaagia tajutessaan, että hotellihuoneen ovet aukeavat sisäpuolelta kahvan painalluksella eikä niitä saa takalukkoon, mutta koiraihmiselle tämä tarkoittaa pikakelauksella käytävää skenaariota, jossa koirat viilettävät villeinä pitkin hotellin käytäviä ja päätyvät joko allasosastolle polskimaan, buffetiin aterioimaan tai vähintään säikyttävät jonkun turistin hengiltä. Mutta ei hätää! Kompostikehikkoaita hotellihuoneen oven sisäpuolella ratkaisee ongelman ja koiranomistajakin pääsee hetkeksi vapaalle. Vastaavasti kehikoista saa kätevän aitauksen asuntovaunun edustalle, näyttelyteltan sisälle, sillä voit rajata erilleen omat ja kaverisi rähinöivät koirat tai pienen jeesusteippi-nippusideleikin jälkeen vaikka hätätapauksessa viritellä laina-auton takakonttiin koiraverkon, jotta sesset eivät grillaannu koepaikalla omaa vuoroa odotellessa (eivätkä karkaa sabotoimaan muiden suorituksia).

Koiraihmiselle tulee tutuksi myös elämän pienet inhottavuudet kuten punkit, veriroiskeet, "pippelitöhnä" (nämä kaksi jakavat ihmiset narttu- ja urosfaneihin - otatko mielummin juoksuajan ja nartun, joka kieltäytyy housujen käytöstä, vai nuoren viriilin uroksen jolla on jatkuvia, varsin havaittavia tulehduksia siellä?), hiekka sängyssä ja yleinen siisteystason lasku asuintiloissa. Myös soveliaisuustaju tuntuu hämärtyvän, sillä koiraihmiset saattavat sujuvasti keskustella illallispöydässä koirien seksielämästä (astutusreissuista ja niihin liittyvistä kummallisuuksista voisi - ja pitäisi - kirjoittaa kirja!) tai anaalirauhasista. Kuinka moni normi-ihminen edes tietää, mikä on anaalirauhanen, saatika haluaa tietää siitä? Vain koiraihminen voi sanoa ääneen "kiimainen narttu" ilman, että puhuu aikuisviihteestä.

Koiranpentunsa rotua valitessa varoitellaan kyllä turkinhoidosta, mutta miksi oppaissa ei kerrota, että pitkä turkki tuo kamman ja harjan lisäksi asuntoon päivittäisen hiekka-annoksen, joskus kilokaupalla lunta, usein mutaa, kuusenoksia, takiaisia, siemeniä, soraa ja suunnilleen kaikkea oravaa pienempää, jota lenkkireitin varrelta löytyy. En liioittele yhtään, kun sanon että neljän koiran taloudessa sateinen syypäivä tarkoittaa noin kolmea desilitraa hiekkaa ripoteltuna pitkin asuntoa, lattioita, sohvaa, sänkyä, kylppäriä, vaatekaappia ja avaamattomia jugurttipurkkeja. Imuroimisen tarve muuttuu ilmeiseksi, kun kahvia juodessa hampaissa ratisee.

Tämäkin matto on imuroitu kaksi tuntia ennen kuvanottohetkeä, mutta lapinkoiralla on karvanlähtö. Ja hei, tuskin edes huomaat kuvasta kompostikehikoita, nehän sulautuvat mukavasti ympäristöönsä?

Näistä koiranomistamisen lieveilmiöistä huolimatta koiranomistaminen on palkitsevaa ja se avaa aivan uusia näkökulmia elämään. Se tuo ystävyyttä, läheisyyttä, liikuntaa, kehittymismahdollisuuksia ihmisenä, itsehillintää ja satunnaisesti myös onnistumisen tunteita, esimerkiksi kun 2500 kilometrin ja 5 vuorokauden reissun jälkeen koirasi on saanut tuomaritädiltä viisi rusettia. Mutta vuosikymmenienkään koiraharrastus ei vain valmista kaikkeen ja aina lopulta koirasi keksii tavan, jolla se voi lisätä elämääsi aivan uusia näkökulmia. Tämänkin blogipostauksen inspiraatiota toimi ystäväni kymmenen kuukauden ikäinen koiranpentu Sukka, joka yhteisellä kisamatkallamme hieman muotoili vuokramökin eteisen penkkiä uudelleen. Jätimme kertakäyttöpefletille kirjoitetun nöyrän anteeksipyynnön ja toiveen, että mökin omistaja ottaa yhteyttä ja sovimme korvauksista.

Kolme päivää myöhemmin hän ilmoitti, että tilanne on vaikea, koska mökkiin on tulossa sveitsiläisiä, joille tuo kulma saattaa nyt olla vaa-ral-li-nen ja jos emme heti korvaa kaikkea, hän siirtää asian mökin välitysfirman hoidettavaksi.

sveitsiläisiä vaarantava penkinkulma

Hetken harkitsimme, että lähetämme hänelle postissa palan hiekkapaperia ja ystävälliset ohjeet, joiden avulla hän voi kätevästi sipaista kulman sveitsiläisturvalliseksi, mutta toki mökkivuokrausfirmalla uhkailu säikäytti meidät niin, että tyydyimme vain saamaan noin tunnin kestäneen hysteerisen naurukohtauksen. Kielenkäyttöön on vakiintumassa uudissana "tikkupersesveitsiläinen", jonka tarkoitusta voi jokainen tässä kohtaa pohtia itsekseen. Vanerilevystä ja liimapuukannesta kasattu penkki toki muuttui tässä jo "puu sepän tekemäksi mitta tilaus huonekaluksi", joten hintalappua odottelemme mielenkiinnolla. Mutta hei, kuinka usein saat nauraa tuntia aivan hervottomana? Maksaahan monet stand-up komiikastakin, joten ehkä tämäkin hupi oli taas hintansa arvoista.

Kiitos kuuluu tästäkin ystävällemme koiralle. Koska meillä ei ollut mukana kompostikehikoita.