Leikki on Laihan Lapsen työtä. Ja vähän porokoirankin.
Agilitytreenien lisäksi Flo on ehtinyt kahdesti hakutreeneihin, jossa se on pohdiskellut asiaa "juokse luokse ja syö purkista". Tämä onnistuu hyvin, myös pimeässä. Vähän Floralla on nyt 12 viikon iän kolkutellessa ihan nurkilla havaittavissa jo ekan mörköiän alkua, se selvästi jännittää epämääräisiä hahmoja ja vieraita koiria enemmän kuin ihan pikkupentuna. Ihmiset on silti ihania, heti kunhan niistä tajuaa että ne on ihmisiä. Pitäisi jaksaa enemmän viedä Florppaa yksinään lenkille, eikä niin paljon isojen koirien kanssa. Bodyguardien suojassa kun on pienen koiran turvallista kulkea, niin yksin kaduilla vähän tuppaa hirvittämään.
Sisäsiisteyden kanssa ollaan kohtuullisen hyvällä mallilla: ehkä 80% pissoista ja lähestulkoon kaikki kakat tulee ulos. Flo osaa selvästi jo vähän pidätellä ja myös kertoo milloin se haluaisi ulos. Joskus ei vaan aina muista, ehdi tai huomaa ja silloin liritellään minne sattuu. Aika hyvin kuitenkin, kun ikää ei ole vielä edes kolmea kuukautta!
Floran mielestä kivaa on juosta metsässä vapaana muiden koirien kanssa, tyhmää kävellä kadulla hihnassa. Kivaa on rääkätä kissoja, tyhmää ettei saa mennä kylppäriin [kissanhiekkalaatikolle]. Hyvää on raakaruoka, nappulat pahaa.
Ja sillä on helvetin kova ääni, joten naapureiden mielen- ja etenkin kotirauhan takia taidan siirtää porokoiran ja Laihan Lapsen iltalenkille, josko tuo päämäärätön räksyttäminen siitä herkeäisi.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.