Ikänsä perusterveenä ja suurempia onnettomuuksiakin sujuvasti vältellyt Salka sairastaa. Joku aika sitten huomasin, että yksi pienistä etuhampaista on katkennut puolivälistä. Hammas alkoi muuttua ruskeaksi, joten vaikka se ei Salkaa mitenkään tuntunutkaan vaivaavan, oli aiheellista lähteä hammaslääkäriin. Samalla Salkalta tutkittiin perusveriarvot (kaikki priimaa) ja kilpirauhasarvot (normaalit). Viime perjantaina Salka sitten nukutettiin, katkennut hammas poistettiin ja loput puhdistettiin ja kiilotettiin amerikkalaistyyliseksi pepsodent-hymyksi. Perjantai-illan Salka oli nukutuksen jäljiltä huonovointinen ja vaisu, mutta lauantaiaamuun mennessä piristynyt omaksi itsekseen. Lähdimme agilitytreeneihin ja tavalliseen tapaan Salka otettiin mukaan seuraneidiksi kentän laidalle hengailemaan.

Lammella heinäkuussa

Salkan jalassa on verinäytteen ja nukutuksen aikaisen kanyylin takia kohta, josta on karvat ajeltu pois. Aamulla kohta näytti siistiltä, mutta treenien lomassa huomasin Salkan tökkivän sitä ja aloin tarkkailemaan tilannetta. Hiljalleen kohta alkoi punoittaa yhtä enemmän, siihen tuli rengasmainen punainen kuvio, joka sitten laajeni koko karvattoman alueen kattavaksi ja lähti leviämään ylöspäin ikäänkuin verisuonta seuraillen. Soitin samantien eläinlääkäriasemalle ja kysyin neuvoja. Puhelimeen vastannut pieneläinhoitaja lupasi konsultoida lääkäriä ja soittaa takaisin. Treenit loppuivat mutta soittoa ei kuulunut, joten päätimme ajaa eläinlääkäriaseman kautta ja käydä kärkkymässä ehtisikö joku vilkaista tassua, ennenkuin alkaisin soitella läpi mahdollisia päivystäviä eläinlääkäreitä. Salka pääsikin suoraan pieneläinhoitajan katsottaavksi. Tässä vaiheessa jalasta valui keltaista kudosnestettä ja iho punoitti rajusti. Jututettuaan lääkäriä hoitaja kävi näyttämässä Salkaa lääkärille kesken toisen toimenpiteen. Tuomiona oli tulehdus ja kotiinviemisinä hoito-ohjeet ja kasa lääkkeitä.

Salka on hyvin kiltti koira käsitellä, mutta se on varsin arka ja stressaa hoitotoimenpiteitä. Varsinaisesti se ei pistä vastaankaan, mutta tärisee kuin haavanlehti ja jännittyy, ja saattaa valua pitkin lattiaa/pöytää ja alkaa epätoivoisesti haromaan tassuillaan yrittäessään pysyä pystyssä. Salkan tassun putsaamiseen ja paketoimiseen, sekä hammaspoiston jäljiltä suun huuhteluun desinfioivalla suuhuuhteella, tarvitaan siis kaksi ihmistä: yksi pitämään Pinkula paikoillaan ja toinen näppärästi putsaamaan, voitelemaan, paketoimaan jne. Onneksi pillerit sentään menevät alas Pirkka purkkiruokaan piilotettuina!

Lauantaina Salka oli melko surkeana, vatsa sekaisin ja huonovointinen, eikä oikein halunnut kävellä kipeällä jalallaan. Omat lauantai-illan suunnitelmat menivät uusiksi, kun jäin kotiin hoitamaan koiraa. Mietin vakavasti myös sunnuntain näyttelyreissun perumista, mutta kun Robin kuitenkin oli kotona koiravahtina, päätin lähteä Turkuun. Sunnuntaina Salka olikin jo huomattavasti pirteämpi ja parempaan suuntaan on selvästi menossa. Salkaa harmittaa kovasti, ettei se pääse nyt pihalle pensaansa alle nukkumaan päiväunia. En halua ottaa riskiä, että se siellä nykertää siteen pois jalastaan ja sotkee hyvin paranemaan lähtemeen ihoalueen mullalla tai muilla luonnonmukaisilla "hoitotuotteilla".