Syksy on edennyt jo talven puolelle ilman sen kummempaa mainitsemisen arvoista tapahtumaa. Koirat ovat pysyneet jotakuinkin ehjinä, mitä nyt Kattis ontuu keväällä loukkaamaansa jalkaa raskaamman rasituksen kuten agitreenien jälkeen, joten se on harmikseni pysyvästi siirtynyt eläkeläisjoukkoihin. Mielenvirkistykseksi tokoillaan, tosin en tiedä onko se enemmän tuskien taival kuin mikään kepeä hupi - nouto-ongelma tuntuu olevan loputtoman piinan aihe. Lisäksi Kattis on käynyt paijailtavana parissa hoitolaitoksessa Kennelliiton Kaverikoira-toiminnan kautta.

Kerrankin kaikki samassa kuvassa (lokakuu)oma-lauma-102016.jpg

Pinkkis on syönyt kesästä asti gabapentiinia ylläpitoannostuksella. Saa varmaan syödäkin koko loppu elämänsä. Kesällä sillä oli epämääräistä oireilua, joka lopulta jäi diagnoosia vaille ja oireetkin katosivat muutamassa viikossa. Ehdimme jo tutkituttaa sitä sen verran monen satalappusen edestä, että tulipahan tehtyä "vähän laajempi senioritarkki" (mm. laajat ultrat sisäelimistä, cushingintautiepäilyn takia rasitustesti, verikokeita tolkuttomasti). Lopulta todettiin, että ei siitä mitään korjattavissa olevaa vikaa löydy, kummalliset veriarvotkin palautuivat itsekseen viitearvoihin ja kipulääkityksen aloittamisen jälkeen oireet (syöminen ja läähättäminen sekä lisääntynyt juominen) katosivat. Kyllähän sen liikkeissä näkyy jo vanhuus ja se hieman raahaa takajalkojaan niin, että keskimmäiset kynnet ovat kuluneet ihan nysiksi. Muuten se on jotakuinkin reipas ja pirteä, puolikuuro ja raivostuttava kaikin puolin.

Ja jokseenkin karvanlähtöinen loppusyksystäsalka-092016.jpg

Mummot ilta-auringossa Tammisaaressa (lokakuu)mummot-iltaauringossa-102016.jpg

Hoitokoiriakin on taas ollut tupa täysi, tosin hieman vähemmän kuin vaikkapa viime vuonna. Nykyisen asuntomme naapurit eivät ole ihan niin koiramyönteisiä kuin aikaisemmat naapurimme, joten koirista tulevat äänet on pyritty minimoimaan ja hoitokoiriakin on otettu vain harkiten. Lähinnä omat kasvatit ja sijoitusnartut on tarvittaessa majailleet meillä tovin. Omakotitalo riittävällä tontilla on haussa.

Haiku ja Hämy oli hoidossa niiden emännän ulkomaanmatkan ajan. Vastaantulijat kyselivät minulta erotanko koirat toisistaan "kun ne on niin samannäköisiä". En kyllä ymmärrä, miten kukaan saa näistä samannäköisiä, kun yksi on pitkäkarvainen, yksi iso, kaksi pientä, yksi kippurahäntä ja jokainen ihan eri värinenkin!

Neljä marjaa lokakuussakat-hek-haiku-hamy-102016.jpg

Vapaapäivinä olen yrittänyt ehtiä ja jaksaa metsään koirineni. Kaupunkiasumisen ja pimeiden syysiltojen tympeitä puolia on ikuiselta tuntuva katulenkkeily hihnassa. Kyllä ihmisen (ja koiran) pitää päästä metsään!

metsassa-10-2016.jpg

Hullu Koiranainen -specialhukona-special-092016.jpg

Metsälenkkeilyn olennainen osa on hyvä seura ja kahvit. Meidän lenkeillä ei varsinaisesti kansanterveyttä edistetä, kun yleisin eväs taitaa olla berliininmunkki.

flopa-retkella-102016.jpg

Pari kertaa on käynyt tuuri somessa olleissa arvonnoissa. Tytöt voittivat Hurttan facebook-sivujen kautta laatikollisen Racinelin herkkuja ja puruluita. Näistä riitti parin viikon treeniherkuiksi ja iltaisin järsittäväksi kotisohvalla. Hurttan kaikki tuotteet eivät aina ole olleet ihan täysin mun makuun, mutta parhaat heijastinliivit ikinä on olleet Hurttan micro vest. Harmi vaan, että juuri sen valmistus on lopetettu. Uusissa koirantakeissa on pari mallia, joita kyllä himoitsisin vinttikoirille. Kunhan tulevat nettikauppaan niin taidanpa käydä shoppailemassa osoitteessa https://www.hurtta.com/fi_fi/ Myös Dazzle-valjaita haluaisin kokeilla Heklalle, harmi vaan kun sillä on jo kahdet aivan käyttökelpoiset valjaat...

hurtta-ruokapaketti-082016.jpg

Vielä parempi mäihä kävi QwiDog Handmaden arvonnassa, kun sain valita haluamillani mitoilla ja väreillä paracordista punotun hihnan! Shoppailun ilohan siitä iski ja tilasin samalla hihnaan sopivan pannan, jotta sain Heklalle nätin violetti-mustan setin. Katlalla on entuudestaan oranssista heijastavasta narusta tehty paracord-panta, joten ostin sitten samalla vielä sillekin heijastavan oranssi-mustan hihnan. Nyt on porokoirille tyylikkäät hihna-pantasetit kovempaankin käyttöön! Nettikauppa, josta saat omallekin sessellesi haluamasi tuotteet, löytyy osoitteesta http://www.qwidog.fi/

heksu-panta2-082016.jpg

Nämä on ihanat! Kevyet, nopeasti kuivuvat ja vesipestävät. Etenkin oranssi heijastimellinen on pimeällä aivan loisto-ostos, kyllä nimittäin näkyy.

heksu-panta-102016.jpg