Fauna on kyllästynyt olemaan sairaslomalainen, alkanut riehumaan sisällä, juoksee irtipäässessään kuin vajaamielinen ja hinkuu ja vinkuu päästä mukaan treeneihin. Pari kertaa olemme heltyneet ja antaneet sen tehdä hallilla vähän mielenvirkistysaksaa minirimoilla. Muutenkin se on ollut lähes oireeton. Ei yskimistä, hengitys normaali, yleisvointi hyvä. Merkittävin oire on takajalkojen ajoittainen ja voimakas tärinä ihan pienestäkin rasituksesta. Muutenkin takapään kordinaatio on aiempaan verrattuna huomattavasti heikentynyt. On vaikea sanoa, johtuuko muutos kuukauden täyslevosta ja yleisestä kunnon heikentymisestä vai jostain muusta.

Veimme Faunan kontrollikuviin, jotta saisimme arvion mihin suuntaan tilanne on edennyt ja mitä sen kanssa nyt uskaltaa tehdä. Kaikkien hämmästykseksi kuvat olivat lähestulkoon normaalit kaikin puolin. Niissä ei siis näkynyt mitään muuta outoa kuin että sydän ei ole aivan rintaontelon pohjalla kuten sen kuuluisi olla, mutta ero tammikuiseen kuvaan on aivan huikea. Siinä me seisoimme eläinlääkärin kanssa tuijotellen kuvia ja ihmetellen miten se on mahdollista ja miksi pari kuukautta sitten kuolemaa tehnyt koira on nyt päällepäin täysin terve.

Kasvainepäily on edelleen olemassa, mutta ainakaan mikään ei ole merkittävästi edennyt. Bullat ovat parantuneet, keuhkot palautuneet normaaleiksi, yleistilassa ei ole huomautettavaa, joten viimeinenkin lääkitys purettiin ja Fauna saa nyt jatkaa täysin normaalia elämää ellei oireet palaa. Tästä riemastuneina veimme sen heti agilitytreeneihin.