Tammikuun alussa kuvauttamieni junnukoirien kuvauslausuntojen saamisessa oli kaikenlaisia, ehkä tässä kohtaa (kun kaikki muutenkin menee pieleen) ei enää niin yllättäviä mutkia, mutta lopulta sain kaikkien kolmen koiran kaikki lausunnot ja väärin laskutetut laskutkin oikaistua ja palautukset tilille. Pointsit Kennelliiton pitkäpinnaiselle Omakoira-yhteyshenkilölle, joka jaksoi selvittää missä milloinkin mätti.

Kyynärien ja lonkkien osalta ei tullut yllätyksiä: lapinporokoirat Tyyne (S. Askja Hämäränotus), Hekla (S. Hekla Huuranhaltia) ja silkkivinttikoira Flora (Marsavan Flora Austin) kaikki 0/0 ja A/A

Mutta ne selkäkuvat. Porokoirien selkien piti olla ihan kunnossa, mutta kummankin lausunto tuli takaisin LTV1 lievä muutos, jakautunut ristiluun keskiharjanne. Floran selkälausunnossa oli jo tiedossa oleva LTV4, ylimääräinen välimuotoinen lannenikama (lumbosakralisaatio), mutta sen lisäksi myös lannerankan 1. nikama on välimuotoinen ja siinä kasvaa ylimääräinen pari kylkiluita.

En edes tiennyt, että sellainen on mahdollista.

Aikani kuvainnollisesti hyperventiloituani laitoin sähköpostia kuvat Kennelliitossa lausuvalle Anu Lappalaiselle ja sain mukavan nopeasti vastaukset kaikkiin kysymyksiini: porokoirien LTV1 on käytännössä täysin merkityksetön. Kummallakin muutos on ihan rajatapaus, juuri ja juuri sellainen, että se tulkitaan muutokseksi. Ei tule vaikuttamaan koiran elämään mitenkään. Jos mahdollista, kannattaa jalostuksessa yhdistää koiraan, jolla ei ole samanlaista muutosta, mutta jos kuvattuja uroksia ei ole tarjolla, ei tämä ole este koiran jalostuskäytölle.

Flopa sitten taas. Se on nyt virallisesti friikki. Ei mitenkään ainutlaatuinen friikki, mutta kummajainen kuitenkin. Sen lanneranka ei oikein osaa päättää olisiko rintarankaa, lannerankaa vai ristiluuta, ja on sitten vähän kaikkea. Etupään muutoksen ei pitäisi haitata koiran elämää mitenkään, koska muutos on symmetrinen (epäsymmetrisenä se altistaisi lähinnä lihasjumeille ja mahdollisille kipuoireille). Takapään muutos taas on se ongelmakohta: välimuotoinen nikama on heikoimpi kuin normaali nikama ja altistaa kaikelle mahdolliselle kipuoireita halvaukseen asti. Ennakoivaa hoitoa on lähinnä hyvän lihaskunnon ylläpitäminen ja tarvittaessa fyssari- tai hierojakäynnit. Voi olla, että tämä ei tule ikinä vaivaamaan mitenkään ja Flora voi harrastaa agilityä mummoikään asti, tai voi olla että se alkaa oireilla jo nuorena. Aika näyttää. Floran suhteen hautasimme pennutusajatukset nyt lopullisesti.

Alan menettämään uskoni näihin epävirallisiin selkäkuvauslausuntoihin. Olisihan Hekla ja Tyynekin saaneet ns. puhtaat paperit, jos en olisi lähettänyt kuvia Kennelliittoon virallista lausuntoa varten. Tyttöjen emä Katla ja siskopuoli Haiku on myös kuvattu terveiksi, mutta vain epävirallisesti. Se taitaa olla aika tyypillistä lapinporokoirien kohdalla: lonkka- ja kyynärkuvat lähetetään Kennelliittoon, mutta selkäkuvat jäävät kuvaavan eläinlääkärin tulkinnan varaan. Se tulkinta tuntuu olevan varsin vaihtelevan tasoinen.

P.S. Pikkuporojen velipoika Ärjä (S. Krafla Hiidenhukka) kävi helmikuussa silmä- ja polvitarkissa ja oli näiden suhteen täysin terve. Jotain hyvääkin vaihteeksi!