Meillä asuu Neiti Tök. Neiti Tökillä on hyvin heikko käsitys omasta tilasta ja erittäin ehtivä kuono, joka tökätään joka paikkaan. Neiti Tök kommunikoi tökkäämällä kuonolla. Jos asiaa pitää painottaa, pelkkä tökkäys ei riitä vaan se muuttuu sinnikkääksi ja ajallisesti kestäväksi kosketukseksi.

Neiti Tök tökkää ruokakuppiaan aina kun sitä ojennetaan, mutta odottaa silti lupaa ottaa.

Neiti Tök tökkää kynsisaksia, punkkipihtejä, kampaa. Valjaita ja hihnan lukkoa. Kaulapantaa. Mitä tahansa, jolla aiot koskea Neiti Tökkiä, sen pitää ensin saa itse tökätä nenänsä esineeseen ja analysoida tilanne.

Anna mä osallistun vähän lähempää!

Neiti Tök istuu nenä kiinni takapihan ovessa kun se haluaa ulos. Ja sama toisella puolella kun se haluaa takaisin sisään. Se ei hauku, mutta riittävän napatta tökkäisy ajaa asian, koska se kuulostaa harvakseen koputtavalta ihmiseltä.

Neiti Tök herättää ihmisen painamalla kuononsa silmäluomeen ja odottamalla siinä hievahtamatta, että ihminen herää ja avaa silmät. Silmää on vain vaikea avata, kun sitä vasten on painettu kostea kirsu.

Neiti Tök vihjaa haluavansa maistiaisen ruuasta tökkäämällä kuononsa lautasen reunaan tai jopa lusikanvarteen juuri kun olet laittamassa ruokaa suuhun. Se pystyy tähän, koska se ei edelläänkään käsitä mitä on oma tila ja istuu sohvalla mielelään selkänojalla hengittäen noin kolmen millimetrin päästä poskestasi ja seuraten suurella mielenkiinnossa ruokailua. Jos käsket sen kauemmas, Neiti Tök painaa vimmatusti nenää kaulaasi ja valuu istumaan päällesi ja vetää korvia lintaan.

Mutta ikinä, ikinä se ei vahingossakaan koske ruokaan ilman lupaa. Ainakin kolme millimetriä jää nenän ja ruuan väliin, vaikka nenä olisi liiskautunut lautaseen, lusikkaan, poskeen tai mihin milloinkin.

Luvan saatuaan se on melkein yhtä tehokas musta aukko kuin äitinsä.