Silmätarkkeja ja Katselmuksia

Paimensukuisen lapinkoiran seura vuotuinen Katselmus oli tänä viikonloppuna Helsingin Tuomarinkartanossa. Katselmuksen yhteydessä järjestettiin virallinen joukkotarkistus silmien, polvien ja sydänkuunteluiden suhteen. Käytin tilaisuutta hyväksi ja ilmoitin porokoirat ja Salkan. Sijoitus-Haikulla on kesälle pentusuunnitelmia, joten vaikka sen ja Katlan viimeisin silmätarkki oli noin 1,5v sitten ja vielä voimassa, halusin silti uusia tutkimuksen - etenkin kun tarjolla oli yksi mun eniten arvostamista silmätutkimuksia tekevistä eläinlääkäreistä, Sari Jalomäki. Salkalla nyt tietysti ei ole mitään jalostusarvoa ikinä ollutkaan, mutta koska sen sisarukset ja niiden jälkeläiset ovat lisääntyneet, on senkin silmien tilanne ihan merkitsevä tieto koko rodun kannalta. Silmätarkkien tulokset olivat oikein ilahduttavat: Pihlajamäen Fafnir (7v 9kk), Pihlajamäen Kissimyyr (4v 3kk) ja Naavaneidon Salka (11v 3kk) silmiltään täysin terveet. Haikulta tutkittiin myös polvet terveiksi. Nehän on tutkittu jo kertaalleen terveiksi ja sanomattakin pitäisi olla selvää, että Haikun polvet eivät ikinä ole oireilleet, mutta uusien sääntöjen mukaan polvitutkimus on voimassa vain kaksi vuotta, joten eipähä ole kenelläkään mitään sanottavaa, ettei olisi voimassaolevia tarkkeja...

Haikun silmissä ei näkynyt mitään huomautettavaa. Katlan silmissä oli hyvin pientä alkavaa iän tuomaa samentumaa sekä pari arpea, jotka se on saanut jossain rymytessään vuosien varrella. Ei siis mitään perinnöllistä, tarkastustulokseen vaikuttavaa tai koiran näköä mitenkään haittaavaa. Suurin yllättäjä oli kuitenkin Salka, jolla ei kohtuullisesta iästään huolimatta ollut minkäänlaisia vanhuusmuutoksia vaan silmät olivat täysin priimat, kuin nuoren koiran silmät.

Katselmushan taas on näyttelyntapainen paimensukuisen koirakannan arviointitilaisuus, jossa jaellaan erivärisiä nauhoja ja nauretaan paljon. Ensin koira saa yksilöarvostelusta joko sinisen nauhan eli se on kelpo paimensukuisen lapinkoiran näköinen otus tai omistaja kiitellään ja ohjataan hakemaan kirjallinen arvostelu ja saa lähteä kotiin. Sinisen nauhan saaneet kerätään uudestaan kehään ja tästä porukasta tuomari valitsee viisi loppukehään otettavaa koiraa, jotka sijoitetaan paremmuusjärjestykseen ja näin selviää kunkin luokan voittaja. Mukavaa rodun kannalta on, että veteraaneja (siis yli kahdeksanvuotiaita) koiria on ilmoitettu niin paljon, että veteraanikehätkin oli jaettu kahdelle tuomarille. Kasvattini Sysiväikeen Koskikara "Kara" osallistui vet1 -narttuihin eli semimummokehään, jossa oli 8-10-vuotiaita koiria. Salka ja sen siskot Siri (Naavaneidon Sirius) ja Hukka (Naavaneidon Sarastus) osallistuivat vet2 -narttuihin eli mummokehään, jonka osallistujat olivat 11-16 -vuotiaita. Myös veli Naavaneidon Suentassu "Tahvo" oli aamupäivällä uroskehässä. Sininen nauha tuli eläkeläiskaartille, Kara ei saanut koska (ja nämä ovat tuomarin sanat) se oli hieman pullea, tukeva, lihava ja ylipainoinen. Sen kummempaa menestystä ei sitten tullutkaan, mutta tytöt esiintyivät kelvollisesti, eivät syöneet ketään ja olivat söpöjä.

Salka

Siri

Hukka

Tahvo

Kara

Hmm, on niissä jotain samaa? Ainakin korvat puuttuu kaikilta.

Salkan arvosteli Noora Törnqvist (Kajaskiven kennel), joka käsitteli vähän erityistä Pinkulaa oikein herttaisesti ja saikin Salkan suostumaan tutkittavaksi. Sen sijaan seisomaan Salka ei suostunut, vaan pyöri ja hyöri ja tuijotti pahalla silmällä. Liikkuessa se sentään oli melko yhteistyökykyinen. Arvostelu kokonaisuudessaan kuvasi ihan hyvin Salkaa ja huomioi myös sen pahimmat rakenteelliset virheet (etukulmauksien puute ja kapea runko).

11-vuotias siro narttu, sievä pää. Hieman korkearaajainen. Etuosaan toivoisin hieman enemmän kulmauksia. Takakulmaukset ok. Hienot liikkeet sivusta, etu- ja takaliikkeissä näkyy kapea runko. Ei esiinny parhaimmillaan tänään, kuitenkin ystävällinen luonne.

Edelleenkään ei korvia, mutta muuten vähän fiksumpi kuva edes. Pikkusisko ja isoveli, siis Hukka ja Tahvo