Katla, Tyyne, Kielo ja Hekla-joka-näkee-ruokaa

Pelastuskoirayhdistyksemme virallinen kaudenavaus oli viime viikonloppuna kaikille treeniryhmille yhteisellä luennolla kansainvälisestä pelastuskoiratoiminnasta ja FRF-ryhmästä, eli Suomen KV-tehtäviin tähtäävästä kansallisesta toimintaryhmästä. Olisi varmaan ollut ihan kiva luento, jos en olisi maannut kotona migreenissä yövuoron jäljiltä. Tänään avasimme sitten oman treeniryhmämme kauden. Jälleen meinasi käydä huonosti, koska olen ollut muutaman päivän aivan hyytävässä flunssassa ja hoippunut kuumeisena lähinnä sängyn ja sohvan väliä. Tänään päätin, että nyt riittää ja raahasin itseni raunioradalle kautta käynnistelemään. (Kotiintuomisena olikin sitten taas kuume noussut, mutta mitäpä sitä ei pelastuskoiratoiminnan vuoksi uhraisi.)

Osa treeniryhmästämme: Katla, Tyyne ja Kielo ylhäällä, Taito, Raiku ja Jaana puulaatikon päällä, Sofia ja Hekla vasemmalla ja Aikki ja pikku-Kaija oikealla. Kaijalla on ikää 7 viikkoa ja se on hangaroud-jäsen (ja nimestään huolimatta se on poika).

Treeniryhmäämme kuuluu tänä vuonna seitsemän henkiöä koirineen. Minä kouluttajan roolissa Katlan ja Heklan kanssa, apukouluttajana Sofia ja lapinporokoirat Kielo ja Tyyne, viime vuodelta tutut ryhmäläiset Jaana ja lapinporokoira Raiku, Aikki ja bordercollie Sukka, Anne ja saksanpaimenkoira Joy sekä uudet ryhmäläiset Mirka ja bordercollie Taito sekä toinen Anne ja x-rotuinen Indi. Tältä ekalta kerralta molemmat Annet olivat poissa.

Aluksi vähän kiipeilimme ja kömmimme pitkin rauniorataa koirien kanssa, sitten istahdettiin alas syömään eväitä ja juttelemaan kauden tavoitteista ja treenikäytännöistä. Ryhmämme toimii pitkälti kuten edelliselläkin kaudella: Kerran viikossa (torstaisin) on varattu rauniorata ja silloin on joko ohjatut tai omatoimiset treenit mun ja Sofian pääsemisestä riippuen. Omatoimitreenien vetovuorot on jaettu ryhmäläisten kesken. Useimmilla viikoilla on lisäksi vaihtelevana päivänä treenit jossain muualla, joissa tehdään sitten hakua, jälkeä, taajamaetsintää ja muuta. Perustreeniä kuten hallintaa, käsiteltävyyttä, kettistä, motivaatiota ja ilmaisuja treenataan joka kerta muun homman ohessa.

Kettistä, hallintaa vai sosiaalisuustreeniä?

Tuntui vähän hölmöltä käydä läpi itsestäänselvyyksiä aikuisten ihmisten kanssa, mutta kokemus on opettanut, että tietyt käyttäytymissäännöt ja ohjeet on kuitenkin hyvä kerrata jokaisen kauden alussa. Sellaisia kuten kenelle ja miten poissaoloista ilmoitetaan, mitä varusteita treeneihin otetaan mukaan, kuka on vastuussa treenien toimivuudesta ja oman koiran etenemisestä jne. Lisäksi pohdimme mm. mikä on pelastuskoira (helppo kysymys, joka ei olekaan niin yksiselitteinen kuin alkuun luulisi), mitä pelastuskoiran ja koiranohjaajan vähintään tulisi osata ja millaisista asioista syntyy luottamus omaan osaamiseen, koiraan ja omaan toimintaryhmäänsä.

Samalla kun juttelimme, juoksenteli ympärillä liuta koiria. Tai pennut Hekla ja Tyyne juoksenteli, Kattis lähinnä tuijotti syöviä ihmisiä, Kaija nukkui sylissä ja Sukka pysyi narunjatkeena, koska se ei jostain syystä oikein ymmärrä Tyyneä. Raiku haukkui tai juoksi pentujen kanssa, kunnes joutui takaisin autoon (koska haukkui...). Mun tavoite on, että loppukaudesta kaikki treeniryhmän koirat voivat hengata yhdessä vapaana ja kukaan ei kuole tai loukkaannu vakavasti. Pelastuskoiralle sosiaalisuus on kuitenkin aika tärkeä ominaisuus ja ainoa tapa mitata sitä on opettaa se sietämään muiden koirien läsnäoloa. Ihannetilanteessa koirat sietävät toisiaan myös silloin, kun osa niistä leikkii ja riehuu tai lähettyvillä on vartioitavia resursseja kuten ruokaa ja ihmisiä. Koiran ei tarvitse osallistua leikkimiseen, mutta sen pitää voida olla rauhassa ja tarvittaessa väistää muita koiria sen sijaan, että hyökkää tai hermostuu. Ehkä emme ihan kaikkien koirien kohdalla pääse tähän ihannetilanteeseen, joten hyvä kakkostavoite on edes kaikki koirat rentoina yhdessä hengaamassa ohjaajiensa hallinnassa. Olen varma, että pienellä treenillä pääsemme siihen.

Treeniryhmän lapinporokoirat

Sosiaalisuuden lisäksi muita tämän kauden pääteemoja tulee olemaan hallittavuus, alueen läpikäynti ja erilaiset etsintätaktiikat sekä kytkettynä etsiminen. Kun näitä alkaa miettiä, tajuaa miten paljon kaikkea treenattavaa olisi mahdollista keksiä ja kahdet pelastuskoiratreenit viikossa tuntuu auttamatta liian vähältä. Ei voi ehtiä kaikkea! Tässä tietysti korostuu koiranohjaajien vastuu harjoitella myös muualla kuin kimppatreeneissä. Jos vähän käyttää mielikuvitusta, suurimman osan pelastuskoiran taidoista voi opettaa muualla kuin yhteisissä ohjatuissa treeneissä. Hyvä suhde koiraan on perustana hallinnalle ja koiran käsiteltävyydelle. Hyvä käsiteltävyys ja hallittavuus taas takaavat riittävän sosiaalisuuden, vaikka koira ei pitäisikään muita koiria automaattisesti uusina kavereina. Ympäristö- ja kettistreeniä voi tehdä melkein missä vaan: hyppyyttää kiville, kannoille, kaatuneille puille, kävelyttää ritiläportaikkoja ja kiipeilyttää puistonpenkeille, betoniporsaille, tehdä paikallaolotreeniä kaupan pihalla, juna-asemalla, päiväkodin vieressä. Samalla kun treenailee erilaisia kiipeilytemppuja lenkin varrella tulee huomaamattaan aktivoineeksi koiraansakin, jolloin tavallinen päiväkävely on liikunnan lisäksi myös psyykkinen haaste koiralle ja kotona onkin rauhallisempi sesse kuin pelkän kävelyn päätteeksi.

Oman koiralauman metsäjumppaa kaatuneen puun päällä

Kaupungissa löytää vielä helpommin erilaisia treenipaikkoja. On portaikkoja, aitoja, patsaita, penkkejä, muureja, parkkihalleja, ostoskeskuksia, juna-asemia ja vaikkapa tyhjiä suihkulähteitä

Citysesset suihkulähteessä, lisää vain vesi

Tuo tyhjä koroke on se, jossa Salka olisi istunut, jos se olisi suostunut osallistumaan tähän kuvaussessioon.

Eikä tarvitse mennä ihan keskustaankaan, koska useimpien lenkkipolkujen varrelta löytyy ainakin penkki ja joskus ehkä pöytä tai kuntoilutelinekin. Useimmat ulkoilijat suhtautuvat positiivisesti hallinnassa oleviin koiriin, joita selvästi koulutetaan. Vaikka kuntoilutelineillä kiipeilyttäminen ei ehkä ole varsinaisesti suositeltavaa, en ole ikinä saanut negatiivista kommenttia muilta kulkijoita. Sen sijaan kuuliaisia ja ketteriä koiria on kyllä ihasteltu kovastikin.

Maanantaina on seuraavat yhteiset peko-treenit. Onpa mukavaa kun kausi alkoi ja on taas säännöllisesti sovittuna treenejä! Vaikka olemmekin päässeet kaiken talvea treenaamaan pikkuporukoilla, on noi vapaamuotoiset kaveriporukkatreenailut usein enemmän huvittelua ja vähemmän tavoitteellista treenaamista. Uusi ryhmä ja uusi kausi antavat taas motivaatiota suunnitella, toteuttaa ja analysoida treenejä vähän tarkemmin.

Eihän Heklasta nyt ole tarkoitus pelastuskoiraa tulla, koska mun on tarkoitus pikkuhiljaa jättäytyä vähän enemmän harrastelijan rooliin tämän homman suhteen. Mutta ehkä mä ihan vähän silti sitä nyt tällä kaudella treenaan ja katsotaan mitä siitä tulee... ja se jälkikoe Katlalle ja taidontarkistus syksyllä ja...