Pennut alkavat olla jo niin "isoja", että olen pari kertaa ottanut niitä mukaan vähän ihmettelemään maailmaa, siis muuallekin kuin kotipihalle tai lähimetsään. Samalla ne saavat hyvää harjoitusta autoilusta ja etenkin autohäkkiin rauhoittumisesta. Kaikki pennut ovat menossa harrastaviin koteihin, joten ne epäilemättä joutuvat välillä odottamaan suoritusvuoroaan autohäkissä. On hyvä, koira koira osaa jo pikkupennusta asti rauhoittua häkkiin lepäämään. Tässä iässä pennut suhtautuvat kaikkeen uuteen uteliaasti ja ikäänkuin osana normaalia maailmaa, joten nyt on hyvä hetki tutustuttaa niitä asioihin, joita ne ehkä kokevat myöhemmin elämässään.

Pentujen ensimmäinen retki raunioradalle oli alkuviikosta, kun kävin Sofian kanssa päiväsaikaan juoksuttamassa pentuja radalla. Ne tutustuivat rataan hetkittäin vähän liiankin rohkeasti ja itsenäisesti, mutta parin tunnin hillumisen jälkeen sain pyydystettyä kaikki pennut ruokakupille ja sitä kautta autoon nukkumaan. Pennut noudattavat kyllä melko hyvin "pennupennupennu" -kutsua ja tulevat hakemaan silityksiä ja nameja ihmiseltä.

https://www.youtube.com/watch?v=u1zfD9Pp_Ko&feature=youtu.be

Miksi kiertää kun voi mennä suoraan yli?

Hekalla oli ihan oma projekti kiipeillä metallisen liukumäen päällä hakemassa sammalta ja sen jälkeen tietenkin heittäytyä uimasilleen mutarutakkoon. Tulipa todettua, että se osaa uida. Kastumisen jälkeen se ravisti turkin kuivaksi ja jatkoi puuhailuaan ikäänkuin mitään kummallista ei olisi tapahtunutkaan.

Metallinen ritilä ei ollut yhdellekään pennulle mitenkään kummallinen juttu. Fiksuimmat osasivat kulkea koko rampin läpi, vähän pöljemmät taisivat heittäytyä alas laidan yli. Pudotus ei onneksi ole korkea ja alla on pehmeä nurmikko.

Pennuilla on ilmeisesti jonkinlainen syvyysnäkö ja itsesuojeluvaisto, koska yksikään ei pudonnut tästä reunalta, vaikka ne palasivat kerta toisensa jälkeen kiipeilemään juuri tämän elementin päälle.

Autonrengaskasa on useimmille koirille haasteellinen alusta. Pennut viihtyivät kuitenkin hyvin kiipeillen renkaiden päällä ja putoillen koloihin. Ne ovat ilmeisesti vielä niin kevyitä, että renkaat eivät tunnu notkuvan niiden alla samalla tavalla kuin aikuisen koiran painosta.

Hekla

Eyjafjalla eli Tyyne ylhäällä

Katla on ollut hyvä emä koko ajan. Synnytys oli vaivaton, se hoiti pentujaan alusta alkaen itsenäisesti ja mallikkaasti. Se imettää pentujaan edelleen pari kertaa päivässä, vaikka maitoa ei juuri enää tulekaan. Imetys on kuitenkin sosiaalinen tilanne ja vahvistaa pentujen suhdetta aikuiseen koiraan. Pentujen kasvattua nyt vähän isommiksi, Katla on alkanut myös leikittää pentuja paljon. Se heittäytyy useita kertoja päivässä ihan höperöksi lastensa kanssa. Toisaalta se pitää välillä myös tiukkaa kuria ja komentaa pentuja aika äänekkäästkin, jos se haluaa olla rauhassa. Pennut uskovat sen ärähdystä kyllä ja rauhoittuvat heti. Kotona Kattis antaa meidän omien koirien leikittää pentuja. Fauna ei niin innostu pennuista, mutta Flora on rohkaistunut seurustelemaan pentujen kanssa viime päivinä. Ulkona Katla tarkkailee ympäristöä ja kommentoi jos näkee jotain epäilyttävää. Katlan vahtihaukusta pennut kipittävät minun jalkoihini turvaan. Kattis suhtautui kuitenkin tyynesti kun päästimme porokoira Kielon tutustumaan pentuihin tänään.

Hyvä mutsi

MrBig seikkailee

Tytöthän tietysti poseeraa kameralle ja ottaa selfieitä sillä välin kun pojat tekee ööö jotain mitä pojat nyt nykyään tekee. (Mun lapsuudessani pojat skeittasi ja ampui tyttöjä henkarista tehdyillä hernepyssyillä.)

Hekla

Tyyne, räkä poskella ja naama mudassa kuten Neitikoiralle sopii

Retkievästä

Tänään oli meidän treeniryhmän vuoro järjestää rauniokoe. Otin pennut mukaan ja ne saivat rallailla järkkäriporukan jaloissa aamulla ennen kokeen alkamista, lyhyen tauon aikana ja iltapäivästä kokeen loputtua. Pennut saivat taas uusia kokemuksia uusista ihmisistä, savusta, laukauksista ja muista äänihäiriöistä. Ampumista ja ääniä ne kuuntelivat radan laitaan pysäköidyssä autossa syöden ja nukkuen, eivätkä ne kiinnittäneet älämölöön sen kummemmin huomiota. Muutenkin pennut olivat pitkän päivän reissussa tosi reippaasti ja hienosti. Lähdimme aamulla kotona 8:30 ja palasimme vasta klo 16. Pennut ulkoilivat pari tuntia ja lopun aikaa rauhoittuivat autoon nukkumaan. Ne suhtautuivat reippaasti hälinään ja uusiin ihmisiin, leikkivät tyhjällä pepsitölkillä ja olivat tietysti pussattavan söpöjä.

https://www.youtube.com/watch?v=CMGWvu2r9pU

MrBig on pussattava pikkukoira

Kattis opettaa pennuille tärkeitä taitoja, kuten kerjäämään ihmisten eväitä

Häiriöhajuina rauniokokeessa pikkupennunhajua ja vauvanvaatteita. Mikä vain on mahdollista, kun pelastuskoiraharrastajat pääsevät vauhtiin!

Autoilu on sujunut kaikenkaikkiaan odotettua paremmin. Pennut huutavat enintään vähän alkumatkasta, kukaan ei ole kertaakaan kuolannut, oksentanut, pissannut tai kakannut autoon. Mahtavaa!

Rauniokoeretken jälkeen pupsit eivät suinkaan rauhoittuneet kotiin nukkumaan, vaan riekkuivat ja rellestivät sisällä pennunkatsojien iloksi ja saivat vielä illalla kunnon kovaäänisen iltavillin. Vaikka minä suren jo nyt, että meidän yhteinen aika alkaa käydä vähiin, epäilen että meidän naapurit odottavat innokkaasti pentujen lähtöä omiin koteihinsa.

Takana on kiva lomaviikko pentujen ja isojen koirien kanssa puuhastellen. Tämän päivän kirsikkana kakun päällä oli vielä meidän oman treeniporukan menestys rauniokokeessa, kun Anne ja saksanpaimenkoira Joy suorittivat hyväksytysti peruskokeen raunioilla. Onnea Anne ja hienotaitava Joy! Kouluttajana mieltä lämmitti huomata, että kaikki testaajan päättämät piilot ja häiriöt olivat sellaisia, joita olemme kauden aikana treenanneet. Olemme ehkä oikealla tiellä!