Illan treeniaihe raunioilla oli koirien hallittavuus ja sosiaalisuus vähän muunneltuna teemana. Aloitimme ottamalla koirat kytkettyinä mukaan tallaamaan rataa ja rakentelimme samalla savut ja veimme häiriöt paikoilleen. Koirat saivat kiipeillä mukana ohjaajiensa hallinnassa ja ohitella toisiaan. Ohessa otimme porukalla lyhyen ketteryys- (hyppy Kylmiön päälle), tottelevaisuus- (paikallaolo Kylmiön päällä maaten), sosiaalisuus- (viereikkäin Flo, Joy ja Raiku eli Flo pelkää Joyta, Joy ei tykkää muista pojista eli Raikusta, ja Raiku höntyilee kaikkien ihanien koirien ja etenkin Flon takia) ja käsiteltävyystreenin (koiran nostaminen alas Kylmiöltä ja kantaminen vähän matkaa). Tämän tapainen treeni vie kolme minuuttia ja hyödyttää useimpia koiria suuresti!

Tomerat palveluskoirat ja lässähtänyt vinttikoira paikallaolossa

Alkupalaverin ajan koirat hengailivat mukana. Muutos alkukauden ensimmäisen yhteishengailuun on uskomaton! Kukaan ei juurikaan räyhännyt, koirat olivat pääasiassa hyvin rentoja ja palaverin ohessa osa teki vähän tottista muiden koirakoiden keskellä. Toukokuussa Flo sai vielä tunnin kestäneen hermoromahduksen nähdessään saksanpaimenkoira Joyn, mutta nyt se istuu ihan rauhallisena, vaikka Joy kulkee suoraan sen edestä tai takaa, ihan kosketusetäisyydeltäkin.

Mun koira on super etevä

Varsinainen etsintäharjoitus teimme kaksi koirakkoa samaa aikaa radalla. Ensin etsivät juniorit Kukka&Sukka, sitten "keski-ikäiset" Coco ja Raiku ja viimeisenä (illan jo pimentyessä) "prot" Kielo ja Joy. Ohjaajat saivat sopia keskenään miten jakavat alueen kahtia ja tehdä etsintäsuunnitelmat niin, että häiritsevät toista koirakkoa mahdollisimman vähän. Etsittyään oman puolensa koirakot vaihtoivat puolia, jolloin koko alue tuli katsottua kahdella koiralla (maalimiehiä ei nostettu välissä). Koirakot suoriutuivat jopa yllättävän hyvin siihen nähden, että tämä oli melkein kaikille ensimmäinen kerta raunioilla toisen koiran kanssa samaa aikaa. Motivaatio työhön voitti halun mennä katsomaan toista koiraa, jopa teineillä, jotka muuten kyllä leikkivät mielellään yhdessä.

Cocolle ja Raikulle oli haasteena maailman reippain minimaalimies Veikko, eli vain 8 kuukauden ikäinen lapsi sitterissä radalla olevan auton etupenkillä. Veikko sai maalimiesohjeeksi esitä hei autoon jätettyä vauvaa ja Veikko oli loistava, teki just mitä pitikin! Kumpikin koira ensin hieman pohti, että kuuluukohan tämä juttu nyt tähän leikkiin, mutta kun ohjaaja jäi vain alueelle pyöriskelemään ja tuijotteli taivaalle, koirat kyllä tarkensivat ja ilmaisivat Veikon. On aivan mahtavaa, että meillä on ryhmässä koirahullu äiti-ihminen, joka tuo välillä lastaan mukaan treeneihin ja voimme opettaa koirille, että myös pikkuvauva on etsittävä kohde. Koiran näkökulmastahan vauva on aivan eri asia kuin aikuinen ihminen, eikä koira välttämättä tajua, että sen tulisi etsiä ja ilmaista myös vauvat ja lapset. Yksi pelastuskoiran kouluttamisen ongelmakohta onkin, että useimmat pelastuskoiraharrastajat ovat aikuisia, suomalaisia naisia ja joukossa muutama mies. Koiran oppimisen kannalta tarvitsisimme monipuolisemmin erilaisia maalihenkilöitä: eri ikäisiä, eri etnisyyksiä, terveitä, sairaita, juoppoja, kehitysvammaisia jne. Ja ihmisiä, jotka eivät omista koiraa eivätkä osaa "käyttäytyä oikein koiran kanssa". Aika paljon voi hyvä maalimies esittää ja paljon voimme opettaa koirille näytelmäkerhohengessä, mutta pikkulapsen tai vahvasti lääkitys vanhuksen hajuiseksi on vaikea muuttua.

Mun koira osaa kaiken!

Treeni sujui kaikilta koirakoilta hyvin (myös Raikulta! Usko pois, Jaana). Ohjaajatkin taisivat olla tyytyväisiä koiriinsa ja itseensä, sen verran leveitä hymyjä näkyi treenien lopuksi. Sofian kommentissa "tosi hyvä, että joku muu suunnittelee treenin, niin tulee tehtyä sellaista mihin luulee, että koira ei osaa" piilee iso viisaus. Koiranohjaaja tuntee koiransa kaikkein parhaiten, tietää sen vahvuudet ja heikkoudet ja tuntee sen oppimishistorian. Tässä on sudenkuoppa, johon kuitenkin usein vajoamme ja muistelemme jotain aiempaa harjoitusta, joka oli koiralle vaikea tai jossa se ei toiminut toivotusti. Seurauksena uskomme, että koira on edelleen samanlainen ja pelkäämme kokeilla uusia juttuja tai antaa koiralle mahdollisuutta edetä ja näyttää, että se oppii, osaa ja pystyy. Teemme liian herkästi tuttuja ja turvallisia harjoituksia, emmekä kokeile joka kerta jotain uutta. Ei ole mitään järkeä treenata asioita, jotka koirakko jo osaa! Pitää uskaltaa astua pois mukavuusalueelta, kokeilla vaikeampia harjoituksia ja antaa koiralle (tai ohjaajalle) aikaa ratkaista ongelmat itse ja keskittyä vahvistamaan hyviä yrityksiä ja onnistumisia, malttaa käyttää aikaa treeniin, jotta koira pystyy onnistumaan ja toistamaan vaikea asia pari kertaa heti perään, jolloin se yleensä muuttuu helpommaksi.

Koiranohjaajan mielentila vaikuttaa koirankin suoritukseen. Jännittävän tai ärtyneen ohjaajan koirakin hermoilee ja saattaa näyttää sen vaikka haukkumalla turhan takia, lamautumalla tai juoksemalla aivojennollausrallia keskittymättä työhönsä. Koiran oikeaa mielentilaa lähdetään rakentamaan ensimmäisestä treenistä lähtien: koiralle pyritään rakentamaan intoa, iloa, keskittymistä, halua, rohkeutta jne. työskennellä ja ennenkaikkea vahva halu pyrkiä maalimiehelle. Vähintään yhtä tärkeää olisi keskittyä rakentamaan ohjaajalle oikeaa mielentilaa. Tällä kaudella olenkin antanut parille ryhmäläiselleni kotitehtäväksi keskittyä omaan mielentilaan koiran kanssa toimiessa. Tämän postauksen otsikko ja väliotsikot ovat muunnelma Sofian mantrasta, jonka tarkoitus on muistuttaa että hänen koiransa osaa ja pystyy, kun vain annamme sille mahdollisuuden emmekä muistele alkuaikojen haasteita. Jaanan tehtävä on ajatella vaahtokarkkia ja kuohuviiniä aina kun Raikulla meinaa mennä hermot ja se aloittaa räksyttämisen. Rento ja pää pilvissä iloisena kulkeva Jaana saa Raikunkin rennommaksi ja haukkuminen on vähentynyt huomattavasti! (Toki haukkumisongelmaa on työstetty myös muuten kaikissa treeneissä, mutta minä uskon vakaasti, että ohjaajan mielentilalla ja siihen liittyen elekielellä ja äänenpainoilla on iso merkitys tässä asiassa.) Annelle hoen Luota koiraan! Hengitä! Hymyile! Siinä on jokaiselle koiranohjaajalle aika toimiva ohje.