Mulla on krooninen huono omatunto siitä, että en voi tarjota kissoilleni ns. lajityypillistä elämää. Kaupunkilaiskatteina niiden ulkoilumahdollisuudet on hyvin rajalliset, valjastelua silloin tällöin pääasiassa omalla pikkupihalla. Harvakseltaan käydään vähän kiertelemässä taloyhtiön nurkkia (onneksi täällä ei asu kyyliä, jotka puuttuisivat tähän, vedoten taloyhtiön pykäliin, jotka kieltävät lemmikkieläinten ulkoiluttamisen taloyhtiön piha-alueella). Metsästämään sisäkissat eivät pääse ikinä, ellei metsästämiseksi lasketa leluhiiren perään sinkoamista tai koiran hännän pyydystämistä pöydän reunalta roikkuen. Kumpikin kissoista on hyvin seurallinen ja leikkisä, vaikka ikää niillä on jo yli 10 vuotta. Tuntuu kurjalta, kun niiden elämä on pääasiassa nukkumista ja seuraavan ruoka-ajan odottamista. Ruokailu on onneksi asia, jolla kissaakin voi virikkeistää. Siinä missä meidän koirat syövät aika usein Kongiin jäädytettyä evästä, kissat saavat raksunsa aina "aktivointikupista", josta ne joutuvat vähän askartelemaan päästäkseen tassuiksi raksuihin. Koska tuollainen perusaktivointikuppi on kuitenkin melko helppo ja kissa oppii sen käyttätavan nopeasti, olen kehitellyt vähän haastavampia ruokailuhetkiä milloin mistäkin käsillä olevasta roskasta...
Tässä Vimpa ja Arhippa pohtivat, miten raksut saa muovisesta muffinssirasiasta. Rasian pohjalla on neljä kippoa, joista kahteen on leikattu rako alareunaan. Kannessa on kaksi tassunmentävää aukkoa. Kissan pitää ensin siirtää raksut kiposta toiseen ja sitten työntää ne raosta pöydälle. Toinen mahdollisuus on onkia raksut tassulla suoraan suuhun. Se vaatii jo vähän "sorminäppäryyttä" eläimeltä, jolla ei ole peukaloa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.