Viikko Salkan kummallisen oireilun alusta tilanne oli jo paljon parempi. Salka oli popsinut meloksikaamia iltapalaksi ja ulkoillut vain minimaalisesti hihnan päässä. Perjantaina 11.4. Salka kävi ortopedillä parin tunnin session, jonka aikana väänneltiin, käänneltiin, paineltiin, juoksutettiin ja lopulta humautettiin taju kankaalle ja kuvattiin Pinkkis päästä varpaisiin. Mitään ei löytynyt. Paitsi suorastaan hämmästyttävän terve luusto, jossa ei ollut missään pienintäkään nivelrikon alkuakaan, selässä nikamat ja välit olivat ihanteellisen tasaiset ja täydelliset, eikä mikään ollut missään määrin epäsymmetristä. Aika hyvin 10-vuotiaalle koiralle. Lopullinen arvaus oireiden syyksi jää siis päivän aikana tapahtunut trauma, Pinkkis lienee hypännyt sohvalta tai sängyltä huonosti, reväyttänyt jotain kyljessä ja saanut reidet täysin kramppiin. Jatkoimme lepoa ja kipulääkitystä vielä viikon verran pääsiäiseen asti ja sen jälkeen on palailtu normaaliin elämään. Oireet loistavat nyt poissaolollaan.
Kattis kävi huhtikuussa kolmet agikisat. Ensin Vuokkosilla pitkähköksi venyneen kisatauon jälkeen kovin tahmaiset ja epätoivoa herättäneet kolme rataa, joihin lähdin suoraan yövuorosta (e-rit-täin huono ajatus). Tulokset taisi olla hylky, yliaikanolla ja yliaikainen femma (vai olikohan sekin hylky). Koira ei kulkenut, ohjaajan ajatus ei kulkenut ja se siitä sitten.
Viikkoa myöhemmin kävimme Kotkassa iltakisoissa. Hallissa oli mukavan viileä ja hyvä kivituhkapohja. Tällä kertaa koira kulki kohtuullisen kivasti ja vire tuntui olevan kohdallaan, mutta sössimme joka radalla kepeillä kummallisia virheitä. Kepit on jo pitkään olleet ns. "varma este", joten olin ihan kujalla mistä nyt tuulee. Hypäriltä otettiin vielä hylky kun Kattis irtoili hypyille vähän liiankin innokkaasti suhteessa kädettömään ohjaukseen. Agiradoilta tuli virheitä ja yliaikaa ropisemalla, kun otettiin kepit pariin kertaan uudestaan. Seuraava viikko käytiinkin ahkerasti kentällä treenaamassa keppejä kovassa vireessä, hetsasin kaikella mahdollisella possunkorvasta ruokakuppiin. Sainkin aikaiseksi virheitä ja pääsin niistä huomauttamaan ja palkkaamaan vasta kun malttoi tehdä kepit kunnolla vaikka mä loikin edessä ja palkka odotti keppien päässä. Hyvä Teppis!
Kolmannet kisat olivat pitkäperjantaina Purinalla. En muistanut miten kamala pohja siellä on kun ilmoittauduin kisoihin, etenkin kuin netti-ilmoittautumisjärjestelmässä luki että kivituhkapohja (!!). Tuomarikin oli vaihtunut kahdelle radalla, joten tarjolla oli tolkutonta kiemuraa pohjalla jossa ei pysty juoksemaan ja koira ei taaskaan kulkenut mihinkään. Tällä kertaa kepit meni mutta putket ei meinanneet löytyä ollenkaan. Eka voidaan laittaa mun ohjauksen piikkiin mutta pari oli kyllä ihan koiran omaa pöljäilyä. Jälleen tarjolla hylkyjä, yliaikaa ja virhepisteitä kilokaupalla. Kanttiinista sai sentään hyvää porkkanakakkua.
Kisojen jälkeen avasimme terassikauden käymällä koko koiralauman kanssa syömässä Kanassa. Tai me syötiin, koirat makaili pöydän alla. Uimakausikin on avattu, Flopa ui jo pääsiäisenä maalla ja sen jälkeen olen pari kertaa käyttänyt Floraa ja Katlaa Firalla kroolailemassa. Kevät on tosiaan aika aikaisessa.
Pelastuskoiratreenien kesäkausi alkoi huhtikuulla. Meillä on tänä vuonna tosi kivalta tuntuva ryhmä tavoitteellisia ja jo jonkun aikaa treenanneita koirakoita. Petran kanssa pähkäilimme neljään kuuden viikon jaksoon jaetun treenisuunnitelman, joka alkaa pelastuskoiran perustaidoilla (käsiteltävyys, ketteryys, hallinta, ilmaisu, motivaatio), jatkuu raunioetsinnällä ja kesätauon jälkeen on sitten maastojakso (jälki, haku) ja lopulta rakennusetsintää, taajamaa yms. Treenejä on pari kertaa viikossa ja niillä kerrolla kun kouluttajat eivät ole paikalla, vetovastuu on jaettu ryhmäläisille. Hälyryhmäläisten lisäksi koulutetaan heistä vielä kouluttajiakin? Jokainen koirakko saa kauden aikana myös pitkän etsinnän muiden treenien ohessa.
Ekat treenit pidettiin Oittaalla tutustumisen, pienen tottisleikin ja yhden maalimiehen verran. Kaikille koirille oli sama piilo, hyvin peitelty ja vaikeasti tavoitettava henkilö. Tarkoitus oli nähdä miten hyvin koirat pyrkivät löydön luokse ja miten ne ratkaisevat liikkumisen vaikeilla alustoilla ja tunkemisen piiloon. Ilmaisua ei otettu, vaan palkka tuli heti kun koira pääsi maalimiehen luokse. Tämä oli hyvä harjoitus, kun ryhmässä on pari kouluttajille vieraampaakin koiraa. Harjoituksessa näki hyvin koiran "tyyppiongelmat" ja sen osaamistason.
Toka treeni oli Annen vetovastuulla Oittaalla ja jatkoi samaa teemaa: koiran piti pyrkiä mahdollisimman lähelle esteistä huolimatta.
Kolmas treeni pidettiin Myllymäen koululla ja ympäristössä. Aihe oli hallinta ja käsiteltävyys. Teimme miljöbana-harjoituksen, johon kuului koirien sosiaalisuutta ja hallittavuutta mittaavia temppuja, koiran ja ohjaajan välistä luottamusharjoittelua ja koiran kehonhallintatreeniä.
Yksi ohjaaja karkasi paikallaolosta ottamaan kuvaa
Tungetaan viisi koiraa ja viisi ihmistä 2m2 kellarikäytävälle ja yritetään kuvata? Ei onnistu. Se kuvaaminen siis. (Ja kukaan ei murissut! Eikä veri lentänyt!)
Kuvaaminen ei ole mun vahva taitoni. Etenkin kun Joku Urpo (tm) oli pysäköinyt autonsa siihen, mistä olisi voinut yrittää kuvata paremmin. Mutta siinä ne möllöttää, viisi toisilleen vierasta koiraa kylki kyljessä jumppatelineen päällä.
Jäbä, Kielo, Raiku, Hurma ja Flora
Sitten vähän peruuteltiin rappusissa, ajeltiin kärryillä ja iltajumpaksi nosteltiin koiria kymmenen kertaa lavalle ja alas. Jäbä taisi nousta vain kolmesti - loppukaudesta menee sitten kymppi kepoisasti?
Lopuksi perustettiin koiraparkki ja tehtiin ilmaisutreeniä koira kerrallaan. Jotkut vähän verrytteli äänijänteitä tosin parkissakin.
Sitten haukuttiin kovasti ja mietittiin porukalla, miten voitaisiin haukkua vielä paremmin. Jokainen koira teki 2-5 toistoa riippuen onnistumisesta. Kuvasin kyllä kaikki (Hurmaa lukuunottamatta), mutta säästän teidät lukuisilta videoilta haukkuvista koirista ja postaan tähän vain jokaiselta yhden pätkän, paitsi Jäbältä kaksi.
Lumo keulii ja osaa haukkua
Raikun ongelma on ilmaisun aloitus, se huutaa ensin VOUVOUVOU ennenkuin haukku tasaantuu hyväksi "hau hau hau". Tähän ideoimme erilaisia korjaustreenejä, joita lähdemme nyt toteuttamaan.
Kielo osaa ilmaista luotettavasti, joten Kielon treeninä oli ohjaajan ja yleisön aiheuttama häiriö. Koiran tulee keskittyä maalimieheen, vaikka ohjaaja kävelee ympärillä ja tulee viereen seisomaan.
Jäbällä on hyvä haukku, mutta se käy aina ensin tutkimassa maalihenkilön kädet ja taskut.
Iso, musta karvaturri saattaa olla pelottava, joten Jäbän kohdalla ideoimme harjoituksia, joilla saisimme katkaistua ketjun ja opetettua sille uuden paikan ilmaisun aloittamiselle, ilman että se käy koskettamassa maalihenkilöä. Tässä tehdään eläinkokeita...
Loppukevennyksenä pikku-Flo haukahtelee ja ottaa kovasti häiriötä kaikesta
Sitten Flopa leikkii, koska leikki on lasten työtä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.