Hartaasti odotettu kesäloma alkoi ja samalla alkoi Katlan juoksut. Olin suunnitellut lähteväni ystäväni A:n kanssa Saariselälle Yöttömän Yön agilitykisoihin porokoiraedustuksella. Viime tingassa sain sitten sovittua Katlalle hoitopaikan ja matkaan lähdettiin silti, vaikka mua harmitti aivan valtavasti, ettei mulla ollut matkassa kisakoiraa. Myös Salka jäi vanhempieni hoiviin, joten mun seuraneiteinä oli vinttikoirat ja A:lla mukana poropoika Rhoo ja pikku-beecee Sukka. Jos joilloin tällä reissulla oli hauskaa, niin Sukalla ja Kukalla! Pennut riekkuivat kuin mielipuolet koko ajan Pasilan asemalta yöjunassa Rovaniemelle, mökkiyöt ja lenkit ja kentän laidalla hengailut läpeensä. Lauantai-iltana luulimme, että Flo on vihdoin sipannut kun se ei enää jaksanut juosta, mutta tarkempi tarkasteli paljasti sen varpaanvälistä purukumia ja euron kolikon kokoisen kiven. Näiden poistamisen jälkeen ei enää väsyttänytkään...

Olin huvikseni ilmoittanut myös Faunan neljään starttiin, joten ihan toimettomana en kisapaikallakaan ollut. Fau rallaili perjantaina ensin tosi karsean yliaikaisen ja RV 15 luokkavoiton ja sitten ihan kohtuullisen siistin AV -4-ja-jotain nollaradan, josta myös luokkavoitto, serti ja siirto kakkosiin.

https://www.youtube.com/watch?v=V22zNJFME9c

Ykkösten taso Saariselällä ei ollut kovin kummoinen, selvästi keskeneräisempien koirien kanssa oli uskaltauduttu kisaamaan kuin etelässä! Muutenkin kisat oli hyvällä tavalla askel taaksepäin agikisakehityksessä, eli kaikki kisasivat iloisesti ja hyvällä fiiliksellä, suorituksien onnistumisesta riippumatta. Lauantaina käytiin vielä kakkosten agirata lähinnä kävelyvauhdilla, puhdas rata, mutta yliaikaa hervottomasti (jotain 14sek). Hypäriltäkin keräiltiin vähän yliaikaa ja yksi kielto, mutta meno oli muuten jo parempaa.

https://www.youtube.com/watch?v=paFpSKZ_1SA

Näilläkin radoilla saatiin 3. sija kummastakin kisasta, joten Fau oli kaikilla radoillaan palkinnoilla ja keräsi nätin rusettikokoelman.

Kattiksen jääminen kotiin jäi kaivelemaan sen verran, että reissun lomassa päätettiin jo seuraava turnee: tällä kertaa aika paljon lähemmäs eli Mikkeliin heinäkuussa kahden päivän kisat ja 4 starttia tarjolla. Ehkä ensi vuonna sitten Saariselällä nähdään myös Kattis ja jopa Flo voisi ottaa tavoitteeksi käydä ainakin hypärillä aloittelemassa kisauraansa?

Viime aikoina olen tarkoituksella downshiftannut pelastuskoiraharrastusta. Tuntuu, että siinä alkaa tulla seinä vastaan oman oppimisen ja kehittymisen osalta Suomessa. ID-jälki olisi toki uusi alue, johon voisi lähteä tutustumaan. Myös yhdistystoiminnan suhteen olen toistaiseksi saanut enemmän kuin tarpeekseni. Jollain ne liikenevät tunnit täytyy täyttää, joten agilitystä on tullut nyt hyvä korvike. Viime viikolla kävin Kaarinassa Janita Leinosen yksärillä ja huomenna olen menossa Siuntioon Vappu Alatalon tunnille. Meneehän se loma näinkin.

Saariselän "yöttömän yön" kisat saivat muuten myös ihan uuden merkityksen, kun reissussa oli mukana kaksi tollaista alle vuosikasta. Ne eivät meinaa nuku, vaan ne leikkivät. Yöt olivat valoisan lisäksi unettomia...