Kävin Katlan kanssa eilen suorittamassa raunioilla loppukokeen ja haussa taidontarkistuksen. Kumpikin koe sujui ihan mukavasti eikä edes mitenkään rimaa hipoen. Kattis työskenteli iloisesti ja innokkaasti, ilmaisuvarmuus on hyvä, eikä raunioilla mitkään häiriöt sitä hämmennä. Päivä oli kyllä aika pitkä, kun aamulla ennen kahdeksaa lähdettiin ajamaan Esposeen raunioille, ja yöllä kolmen jälkeen palattiin Vihdistä hakukokeesta. Siinä välissä ehdin käydä kotona syömässä, nukkumassa 1,5h ja vähän vaihtamassa varusteita. Muutenhan tuo kuulostaa ihan normi koiraharrastajan päivältä, mutta taustalla painoi edellisyö: sen sijaan että olisin ollut kotona nukkumassa, tein 12-tuntisen työvuoron, josta siis suoraan lähdin rauniokokeeseen käytyäni vain kaappaamassa koiran ja kamat matkaan. Täytyy myöntää, että aamuyöstä kun ajelin kotiin alkoi olla melkoinen stand-by moodi päällä ja ihan kaikki liikenneturvallisuussäädökset tuskin täyttyivät.

Hyvää päivässä oli, että kauden tulostavoite pelastuskoiratoiminnan suhteen tuli saavutettua, ja Katlan hälykoiraoikeudet ja VSS-sijoitus on turvattu taas vuodeksi eteenpäin. Koiran työskentelymotivaatio sai kummaltakin testaajalta paljon kehuja. Itseäni jäi vaivaamaan koiran pieni tahmeus raunioilla, jotenkin se ei työskennellyt ihan yhtä hyvällä sykkeellä kuin yleensä. En tiedä vaikuttiko siihen enemmän mun jännittäminen, vai ottaisiko se kuitenkin vähän painetta häiriöistä? Treeneissä ei tule juuri koskaan vedettyä melua, savua ja mekkalaa ihan niin tappiin kuin loppukokeessa radalla on. Tätä täytynee pohdiskella loppukauden rauniotreeneissä. Testaajan näkemyksen mukaan koira ei kyllä korvaansa lotkauttanut millekään häiriölle, ja kyllähän se kiersi tarkistamassa ihan metelöijien, kaiuttimien ja savustuspönttöjen vierustatkin. Omaksi ansiokseni voin laskea kaksi kirkasta hetkeä kokeen aikana, kun hirveästä koejännityskoomasta huolimatta tajusin lukea koiraani ja muuttaa etsintäsuunnitelmaa, kun se toistuvasti veti taloille hajun perässä. Seuraava kirkas hetki tuli heti perään talot kierrettyämme, kun ymmärsin että sen kovasti merkkailema haju tulee voimakkaan tuulen mukana jostain kauempaa ja kaiken lisäksi ylhäältä, ja tajusin keskittää etsinnän keskialueella olevan tornirakennelman suuntaan. Sieltähän se maalimies sitten nousikin.

Maastossa mulla on testaajalla oli palautteessa eriävä näkemys koirani tarvitsemasta käskyttämisen määrästä. Testaajan mielestä mun ei olisi tarvinnut sitä huudella, vaan koira piti kyllä itse sopivan etäisyyden ja kävi ilmoittautumassa välillä. Tämä pitää laittaa myöskin pohdinnan alle: ehkä ikä on vihdoin tuonut sen verran järkeä, että voin alkaa luottamaan koiraan ja antaa vähän enemmän löysiä? Mun mielessä ehkä turhan paljon vielä kummittelee pari ensimmäistä vuotta, jolloin ihan kaiken piti olla hyvin kontrolloitua, tai mulla oli alta tunnissa käsissäni koira, joka irtipäästessään häipyi jänisjahtiin tai hirvimetsälle, hihnassa rähisi vastaantulijat, ja kotona kiipesi pöydälle syömään kissanruuat ja murisi sieltä päälle kun komensi alas. Noista asioista ei meille ikinä tullut ongelmaa, kun Katlan elämä oli jatkuvasti "käskyn alla" pari ekaa vuotta. Nykyään se on aikalailla kuin ihmisen mieli, tai ehkä pikemminkin mun ajatuksen jatke. Huhu kertoo, että vieraammassa paikassa hoidossa se kuulemma osaa sikailla, olla tottelematon, ja äristä hampaitaan esitellen jos siltä yrittää ottaa vaikkapa ruokakattilaa takaisin ihmisten haltuun... Minä tunnen koirani ja meillä on nykyään aika toimiva YYA-sopimus, joka saa sen vaikuttamaan varsin nöyrältä ja kuuliaiselta (jota se onkin!) ulkopuolisen katsojan silmin. Ilmaiseksi se ei ole tullut kuitenkaan. Ehkä testaaja siis näkee pitkän työn tuloksen ja pitää sitä vallitsevana olotilana, eikä ehkä ihan siksi hahmota, miksi koira on hakuhommissakin kokoajan pidetty kuulolla ja just-eikä-melkein menossa sinne, minne minä haluan. Toisaalta itsekin sokeutuu tilanteelle ja toimii sen mukaan, kuinka asiat on aina olleet. Olisiko mun aika siirtyä nyt tähän hetkeen, ja alkaa antaa koiralleni sitä samaa luottamusta, jota se tuntuu mua kohtaan tarjoavan?