Tekevälle sattui, mutta se ei ole onneksi hidastanut treenihommia. Arpinaama Arponen oli jo seuraavana päivänä innokkaana hälytysryhmän treeneissä etsimässä kadonneita. Ensimmäinen löytyi vajaan parin tunnin kalliokiipeily-suorämpimissession jälkeen järven rannasta istuskelemasta. Katla otti hajun jo kaukaa järven toiselta puolelta ja loppumatka meni ripeästi jälkeä pitkin kipitellen. Palasimme "johtopaikalle" ja saimme uuden tehtävän, pienen alueen tarkistamisen. Lisämausteena alueen keskellä oli... koirapuisto! Puistossa kirmaili kaksi whipettiä, joiden emäntä taisi hieman kummeksua meidän puuhia. Kattista ei paljoa hipetit häirinneet, vaan se hoiti oman hommansa ja haki maalimiehen melkein koirapuiston aidan vierestä, ja kävi vasta vapaalle päästyään moikkaamassa vieraat koirat aidan läpi.

Edellisen viikon maanantai-ilta kulutettiin raunioita. Katlan teemana on tunkeutuminen. Rakentelimme sille piiloja, joiden pääsee sisään jos riittävästi haluaa. Katlahan haluaa, joten harjoitus sujui ihan mukavasti. Tavoitteena on kouluttaa koira, joka hakee reittiä piiloon sinnikkäästi ja ilmaisee vasta kun on maalimiehen luona tai yksinkertaisesti ei pääse mistään lähemmäs - ja silloinkin se ilmaisee vahvimman hajun kohdan. Toistaiseksi on siis umpipiilot pannassa (ehkä satunnaista kaivoa lukuunottamatta), jotta koiralle vahvistuu mielikuva, että maalimiehelle pääsee aina, kun vaan työstää ja tunkee.

Fauna oli tällä kertaa enemmän oma itsensä kauden parin ekan harjoituksen kummallisen himmailun jälkeen. Valitettavasti Faunan tie rauniokoirana taitaa päättyä sen ääniherkkyyteen, kun se ei näköjään enää kestä ampumista tai meteliä. Käydään nyt sitten huvittelemassa aina välillä, mutta mun täytyy tehdä vakavaa harkintaa, josko vaihtaisin Faun pääasialliseksi harjoituslajiksi jäljen tälle kaudelle. Jäljestysseuraa siis kaivataan, vapaaehtoiset ilmoittautukoon!

Perjantaina käytiin kuokkimassa Espyn hallintatreeneissä. Mukaan lähti myös Petra&Lumo (joka ihan oikeastikin kuuluu hallintatreeniporukkaan), Aikki&Rhoo&Pii ja Meeri Hukan&Haikun kanssa. Kun koirat oli todettu hallitsemattomiksi, siirryimme Kellonummelle hakuilemaan ja lenkkeilemään. Mitäs sitä perjantai-iltana tekisi, jos ei koirien kanssa? Hieman uhkasi iskeä väsy, kun aamupäivästä tuli tehtyä reilu 3 tunnin lenkki kotinurkilla.

Viikonlopun vakio-ohjelmana suoritettiin lauantaiaamun agilityt. Kattis yllätti pääsemällä mun edelle radalla (tässä kohtaa ei siis mitään yllättävää!) ja irtoamalla itsenäisesti kepeille pujottelemaan (tässä kohtaa yllätys ja seurauksena emäntä meinasi seota suunnissa kokonaan). Onnistuin kokoamaan itseni ja kirimään koiran kiinni, ja loppu rata menikin kohtuullisesti, jos ei lasketa koiran putoamista puomilta, sitä seurannutta huonoa ohjausta, putkeen sinkaisua (hylky olisi tullut...) ja uutta ryntäystä puomille. Jotenkin agin suhteen alkaa olla fiilis, että sitä kisakalenteria pitäisi oikeasti alkaa katsella. Valmistahan tästä ei tule ikinä, mutta eteenpäin on menty ja tälleen kahdeksan vuoden (!) harjoittelun jälkeen emäntä alkaa vihdoin löytää oikean käden ja vasemman jalan koordinaation. Fauna tahkoaa vinttikoiramaisen epätasaiseen tahtiin välillä hienoja, välillä huonoja ratoja kepon ohjauksessa. Kisaamaan vaan nekin hus hus, johan ne treenaa 3-luokan ratoja!

Agilityjen jälkeen koirat jatkoivatkin taloyhtiön talkoissa pihamaskotteina ja lasten viihdyttäjinä, kunnes (omalla pihalla mököttänyt) Salka ohimennen vähän rouhaisi Katlaa ja teimme pienen retken päivystävän Aistin kautta... Haava on parantunut hienosti. Sunnuntain hälytreenit tulikin jo pohdittua. Maanantaina oltiin taas raunioilla samoissa tunkeutumispuuhissa. Viikon teema taisikin olla rauniot, koska myös lauantai ja sunnuntai meni raunioilla. Agikentän kautta, toki, ja päättyen sunnuntai-illan hakuiluihin... Siinä välissä ehdin käydä Haminassa meidän "mökillä", Kattis heitti talviturkin jokeen, pyöri kalanraadossa ja tapasi tyttärensä Ksiin, ja Fau&Sal keskittyivät lenkkeilyyn ja söpöilyyn.

Viikonloppuna raunioilla oli aiheena Pihlajamäen porokoirien rauniotreeniviikonloppu. Lauantaina paikalla oli 9 pentua, Katlan neljä lasta ja viisi "Jukolan veljeksistä". Pennut tekivät ensin pientä miljöbanaa, sitten Katla esitteli rauniokoiratoimintaa, pikkupennut harjoittelivat makkaransyöntiä ja kasoilla liikkumista, Jukolan pojat tottista, ja lopuksi Jukolatkin pääsivät makkaransyöntiin kasoille. Pennuille siis otettiin ihan rauniohommailun alkeita. Tosin Katlan lapsista kaksi, Haiku ja Chorru, on jo ehtineetkin treenaamaan emäntiensä opastuksella. Ihanaa oli lähdä pentuja.

Kotitonttu "Tonttu", Keijujen Kuhilas "Ksii", Kärmessuu "Chorru" ja Pissimuur--anteeksi Kissimyyr "Haiku".

Sunnuntaina jatkettiin vähän vanhempien Pihlajamäkien kanssa. Aamuryhmä oli osaavampia koiria, jotka kaikki olivatkin jollain tapaa mulle entuudestaan tuttuja.

Katla etsii

kuvat Pihlispäivästä: Outi Uusitalo

Iltapäivällä oli aloittelijoita tai ensikertalaisia kokeilemassa miljöbanaa ja etsintää. Sää suosi koko viikonlopun ja oli hurjan mukavaa, vaikka iltapäivästä alkoi tuntua ettei ajatus enää kulje ja kouluttajasta on imetty viimeisetkin mehut pihalle.

Hakutreeneihin selvisin joten kuten, mutta en enää jaksanut pohtia omien koirien treenejä. Lopputuloksena Katla sai hakea yhden maalimiehen erittäin pitkällä "pistolla", koska se lähetyksestä parikymmentä metriä edettyään bongasi tuoreen jäljen, jota seurasi tallatun alueen läpi ja maalimiehellehän se johti. Kotona olin kahdeksan jälkeen. Sohva ja pizza kutsui aika kovasti!

Viikonlopun lisähauskuutena oli meillä yöpynyt Sanna koirineen (Katlan isä Musti sekä aussie Pupi) ja lauantai-illan baarikeikka tapaamaan lappalaiskoiraharrastajia. Näin maanantaina tietää viettäneensä viikonloppua, kun meinaa nukahtaa pystyyn... mutta ei auta nukahtaa, vaan seuraavaksi suuntana (mikäs muu kuin!) rauniot.