Talvi tuli sitten eteläiseen Suomeen kerrankin ajoissa. Näin itsenäisyyspäivän nurkilla alkaa epäilyttävästi vaikuttaa siltä, että tästä talvesta tulee treenaamisen kannalta yhtä haastava kuin viime vuonna: lunta jatkuvasti korviin asti ja koirat ei metsässä pysty liikkumaan kuin uimalla lumessa, jos sitenkään. Ei siinä mitään, lumi ja pakkanen on ihan kivaa, ja aivan loistavaa on että lenkiltä tulee kotiin puhtaita koiria, eikä kiloa hiekkaa ja miljoonaa risua ja männynkäpyä ja kaikkea muuta oravaa pienempää, joka tarttuu märkien lapinkoirien turkkiin. Mutta! Minä VIHAAN kylmää ja olisihan se kiva, jos lenkkeillä voisi muutenkin kuin samaa polkua tramppaamalla tai auratuilla kaduilla. Jos noi kadut edes aurattaisiin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Keravan kaupunki on päättänyt luopua jalkakäytävistä ja muuttaa ne lumenkaatopaikoiksi. Onneksi meillä on varattuna tälle talvelle lämmin sisähalli agilityä varten. Hakuilut ja lenkkeilyt kuitenkin pitää hoitaa ulkona, mutta oma vika pikkusika kun asuu Suomessa? Ja menee vielä hankkimaan lappalaiskoiria. Olisi kannattanut ajatella tätä silloin aikoinaan, kun pohdin millaisen koiran haluan. Esimerkiksi neljä Faunaa olisi aika kätevää, kun hankkisi vaan riittävän ison hiekkalaatikon ja ehkä sellaisen cesarmillanmaisen juoksumaton, ja odottelisi sitten kevättä sohvalla kaikessa rauhassa. Siinä missä pystykorvat on aika tohkeissaan lumesta ja jäästä, Fauna esittää eriävän mielipiteen ja väittää, että se voi ihan hyvin viettää koko talven neljän seinän sisällä. Ainakin jos pääsee kerran viikossa esilämmitetyn auton kyydissä agitreeneihin ja pari kertaa kuussa tekemään rakennusetsintää.

Rakennusetsintääpä tosiaan. Kiitokset ystävillemme VSPK:laisille, jotka tänäkin vuonna järkkäsivät Itsenäisyyspäivän vastaanoton Turkuun! Ilta yhdeksästä aamu kuuteen rakennusetsintää neljällä eri alueella, jotka vaihtelivat kylmästä romuvarastona toimivasta ullakkotilasta kerrostalossa oleviin toimistotiloihin. Hyvät treenit, parempi mieli. Hyvä seura, vielä paremmat treenit! Pörrökoirat oli mun vanhempien luona hoidossa, joten meidän harrastusinnosta saivat osansa Katla ja Fauna. Kattis oli taas kerran tosi etevä ja suoriutui näppärästi kaikista jekuista ja källeistä, mitä ihanat kanssatreenarini meille kehittelivät. Juoksuinen Fauna oli Robinin kanssa eri ryhmässä kuin me, ja oli kuulemma ollut aika... juoksuinen, eikä ihan yltänyt normaaliin suoritustasoonsa. Meillä oli reissuseurana vielä Petra ja Lumo. Fauna pääsi kevythäkkiin lämpimiin sisätiloihin odottelemaan vuorojaan, mutta lappalaiset olivat yön Kryn takakontissa sievästi toisiaan vasten painautuneina. Mahtoiko olla kylmä vai muuten vain hempeä fiilis pikkuneideillä? (Toim. huom. oli niillä toppatakit päällä)

Jännityksellä odotan miten talven treenailut etenee ja tuleeko niihin muutaman kuukauden pakollinen tauko. Katla kävi marraskuun lopulla heilastelemassa Parkun (Huraus Bargu) kanssa. Toiveissa on siis minikattiksia tammikuun lopulla, jos kaikki menee hyvin. Minä olen tietysti puolueellinen ja mun arvostelukykyni asian suhteen on täysin hämärtynyt, mutta koska Katla on maailman kivoin koira ja maailmassa pitäisi olla enemmän katloja, joiden kanssa ihmisten olisi kiva harrastaa ja käydä vaikka vähän pelastamassa kadonneita ja eksyneitä, uskon että kestän parin kuukauden treenitauon hyvän asian puolesta. Onhan mulla kuitenkin hupailuseurana eräs pörröinen muorikoira, joka mielellään lähtee metsään haukkumaan ja syömään nakkeja kadonneilta, sekä erityisetsijäkoira-Salka, joka on etenkin tänä syksynä väläytellyt aivan hämmästyttäviä suorituksia eräiden erityisten ihmisten etsimisen saralla.

Muorikoiran lisämummoutumistakin odotellaan jännityksellä! Sain juuri kuulla, että Taigan poika Indi (Naavaneidon Sysiväike) on päässyt naisiin. Tästä sitten enemmän tietoa aikanaan. Peenurintamalla siis jännittävä talvi tiedossa.

Muuten siis normielämää: koulua, koiranhoitoa, kavereita ja sen sellaista. Kasvattini Aava kävi taas hoidossa, että se on suloisenhauska pieni eläin. Harmi vaan että meillä on NELJÄ koiraa ja pieni asunto ja vain kaksi tai oikeastaan siis neljä kättä, ja rajallinen määrä aikaa ja rahaa. Muutenkin sitä voisi vaikka iskeä pentukuume. Hetkittäin käy mielessä, että pitäisi alkaa lottoamaan, ihan vaan siltä varalta että voittaisi jonkun pöyristyttävän summan rahaa ja voisi ryhtyä täysipäiväiseksi koiranomistajaksi. Mutta toisaalta: ei kai kaikkein rakkaimmista asioista kannata tehdä itselleen työtä?