Kattis teki eilen hyppynoudon

Minusta tämän on ihan oman blogiaiheen arvoinen juttu :) Juttuhan tapahtui vähän vahingossa tokotreenien (joissa muuten huomasin, että Katla osaa seurata, tehdä täyskäännökset, temponvaihtelut ja luoksetulon, vaikka mitään näistä ei ole treenattu kokonaisina liikkeinä, eikä seuraamista ikinä yhtä askelta pidempään...) päätteeksi . Katlalla oli katlamainen vauhti päällä ja se oli koko treenin ajan katsellut kentän laidan esteitä vähän kaihoten. Ajattelin  palkata sen antamalla sen rallatella  loivemman PK-A:n  pariin kertaan, ja leikitin vähän lelulla. Vieressä oli sopivasta matala (40cm) hyppyestekin, joten kävin viemässä namikipon esteen toiselle puolelle, otin koiran sivulle ja lähetin esteen yli. Kattis lentää kipolle, syö namit ja lentää esteen yli takaisin. Kehuin, josta innostuneena se kävi uudestaan katsomassa kippoa (tyhjä), ja kääntyi ja hyppäsi takaisin  ja sai multa namit. Ajattelin kuitenkin palkata menohypystäkin vielä kerran, joten otin koiran sivulle, heitin kapulantapaisen narulelun esteen yli ja  hihkaisin "Hyppy!"

Mitä tekee koira?
No sinkaisee matkaan, hyppää esteen, ottaa lelun, kääntyy takaisin, lennähtää uudestaan esteen yli ja  tulee istumaan mun eteen luovuttamaan esineen. Siis  ihan oikeaoppinen hyppynouto! Koiralta, joka ei ole ikinä tehnyt noutoa, ja hyppää tollaisen kiinteän esteenkin tokaa kertaa elämässään...

Kyllä Teppis on vaan eripätevä pieni koira. Emäntä on suhteellisen tyytyväinen.

Okei okei. Este oli matala, esinekään ei ollut oikea noutokapula, ja luovutuksessa olisi ollut toivomisen varaa (tuli niin kovaa, että törmäsi mun polveen, ja en sitten pyytänyt varsinaisesti nätisti irroittamaan lelusta vaan aloin samantien leikittämään). Ei tässä nyt vielä ihan kisavalmiita olla ;) Mutta kun olen kahdeksan vuotta tahkonnut sitä hemmetin noutoa sen yhden itsepäisen rouvaskoiran kanssa, tälläinen pienikin edistysaskel hommassa tuntuu melkein voitolta ja luo uskoa siihen, että Katlasta ehkä tulee vielä ihan oikea palveluskoira.