Yritän nyt saada päiviteltyä blogiin meidän treenikuulumisia, koska Eräät hieman huomauttelevat jo päivitysten puutteesta ;)

Kevään tullen Faunan agitreenit hallilla loppui, mutta vikalle kerralle sentäs pääsi Katlakin mukaan. Kattis keskittyi lähinnä rauhoittumiseen kentän laidalle. Siinä ohessä kävimme kuitenkin juoksentelemassa putkea ees taas, hyppelemässä kääpiökoiran korkeudelle asennettua estettä ja "pujottelemassa" keppejä. Ollakseen ekaa kerta radalla Katla suoriutui kaikesta oikein mainiosti.

Seuraavalla viikolla alkoi rauniotreenikausi. Keskiviikkoillat tästä marraskuulle onkin siis pyhitetty rauniopuuhiin :) Meidän laumasta treenaavat Fauna, Taiga ja Katla. Salka on seuraneitinä yleensä mukana, mutta keskittyy söpöstelyyn ja treenien jälkeiseen lenkkeilyyn. Ekalla treeinkerralla pidin ryhmäläisille vähän teoriaa ja kävimme läpi myös tavoitteita ja suunnitelmia kaudelle. Jokaiselle koiralle otettiin vain yksi helppo piilo. Katla oli ekaa kertaa radalla varsinaisesti "hommissa". Sille oli maalimies avopiilossa radan keskivaiheilla niin kutsutussa "temppelissä". Alkusinkauksen jälkeen se sattui törmäämään suoraan hajuvanaan ja teki pari huvittavaa kengurupomppua hämmentyneenä "täällähän ON joku!". Sitten se oikein näpsäkästi tarkensi hajun lähteen ja sukelsi piiloon sisään maalimiehen perässä, vaikka mun ajatus oli ollut että MM olisi niin piilon suulla, että palkkaisi koiran ulos. Noh, Katlaa ei kynnys ja pudotus pimeyteen paljoa pideätellyt... Taiga noukki itsevarmasti maalimiehensä elementtien alta, ja Fauna vinttikoiran nopeudella kävi hakemassa uhrinsa noin nanosekunnissa turvaan.

Viime viikolla rauniotreenit aloitettiin tottistelemalla. Fauna teki soveltuvuuskokeen kaaviot ilman ampumisia ihan mallikkaasti. Ampuilut otettiin erikseen nameja syöden. Näitä täytyy vielä vähän harjoitella, Fauna tuntuisi hieman hämmentyvän laukauksista, vaikka ei varsinaisesti niitä pelkääkään. Taiga taas paineistuu ampumisesta selvästi, joten sen tottis oli mallia "ravista ennen käyttöä". Alkusählingin jälkeen tulikin sitten harvinaisen kaunista seuraamista ja erittäin onnistunut eteenmeno, josta olin oikein iloinen. Eteenmenot kun on meille aina vähän kompastuskivi. Katla harjoitteli kentällä kontaktinottoa, leikkimistä ja makupalojen syöntiä samalla kuin ampuiltiin. Kaksi ekaa laukausta se huomasi, kolmas ei enää aiheuttanut mitään näkyvää reaktiota (muuta kuin anna nami, anna nyt se nami!). Sitten temppuiltiin telineillä ja ryömittiin pitkässä L:n muotoisesas putkessa raunioiden alla. Katla suoriutui näistäkin oikein hyvin pienen tuumailun jälkeen. Fau ja Taiks tekivät vanhalla rutiinilla.

Varsinaisena etsintänä Katlalle oli kolme maalimiestä helpoissa avopiiloissa alakasalla. Ekan luo rynnättiin reikäpäistä vauhtia suoraan lähetyksestä. Matkalla tokalle meinasi tulla stoppi, kun maasto muuttui pienelle koiralle liian hankalaksi. Hieman pähkäilyä, sinkoilua ja piipitystä, ja lopulta löytyi porokoiran mentävä reitti ja maalimies pääsi eroon nakeistaan ja sai aikaan suurta hännänheilutusta. Kolmannesta maalimiestä Kattis sai hajun melko kauas ja oikein hienosti ja tarkasti työsti tietään lähemmäs hajun lähdettä. Loppupeleissä Katla heittäytyi aika hengenvaarallisen näköisesti alas kasalta, mutta se ei menoa haitannut... Maalimies löytyi ja pikkukoira oli oikein iloinen. Omistaja kanssa.

Taigalla oli kolme maalimiestä keskikasalla. Eka umpipiilossa tiilikasassa, jossa ilmaisu oli kerrankin tarkasti kohdistettu ja kaikkinainen turha haahuilu jäi väliin. Tokana nousi toinen umppari, korkea betonitörppö. Tässä Tai tarkensi hyvin piilon lähelle, mutta siirtyi sitten kauemmas ilmaisemaan... Murh, sanon minä ;) Enkä hyväksynyt vaan odotin, kunnes koira siirtyi lähemmäs piiloa ja näytti tarkemmin kohtaa, josta sitten palkkaus. Kolmas olikin puoliavo, mutta senkin Taifa otti umpinaiselta puolelta eikä päässyt näkemään maalimiestä. Kaikkiaan ihan mukava suoritus.

Fauna ja Robin ryntäilivät tuttuun tapaan pitkin rataa ja Fau nosteli maalimiehiä kovalla tahdilla. Ilmaisut meni mallikkaasti.

Hakutreenailua on tehty epäsäännöllisesti koko talvi. Viime viikolla alkoi varsinainen treenikausi haussakin. Meillä on sunnuntaisin treenit, joissa käyn Taigan ja Katlan kanssa. Taiga tekee vaihtelevasti erilaisia treenejä, Katlan kanssa olemme aloittaneet pistojen treenaamisen.

Viime viikolla lauantaina olimme kuitenkin hälyryhmän treeneissä jälkimetsässä. Kattis teki muutaman ruudun ja niistä metrin, parin jälkeä sammalpohjalle nameja imuroiden. Intensiivistä työskentelyä, etten sanoisi... Taigalle oli muutama sata metriä n. 2h vanhentunutta jälkeä. Nosto oli taas nenä pystyssä ilmavainun perässä haahuilua, kuten myös puolet jäljestä. Väsytystaistelun voittaja tällä kertaa olin minä: emme edenneet metriäkään ellei koiran nenä ollut maassa (okei, pari kertaa se pääsi "varastamaan" ja ryntäsi liinassa leikaten kulman ja kerran se ryhtyi rauniokoiraksi kesken puuhan, jätti jäljen ja oli aivan vakuuttunut, että sen on PAKKO päästä tarkistamaan louhikko, joka näytti aivan maalimiehen piilopaikalta...). Paikoitellen touhu muistutti epäilyttävästi ihan oikeaa jäljestystä, ja kun vielä kaikki esineet ilmaistiin ihan OK ilman että yhtäkään tapettiin ennen luovutusta ja jälki päästiin alusta loppuun asti, en valita liikaa. Treenin puutettahan se vain on, ja virheellistä treenaamistä/oppimista (niin, myönnän täysin että tämä koira on nii-iin väärin opetettu tai lähinnä ei opetettu laisinkaan, ainoastaan vahvistettu vääriä käytösmalleja... Sitä saa mitä tilaa). Fauna teki kaksi jäljennostoa ja niihin lyhyet (n. 30m) makkarajäljet. Sen työskentelyä oli ilo katsoa, ihanan rauhallista ja tarkkaa menoa. Robinkin taisi vähän innostua jäljestämisestä ja saattaa suostua mukaan jälkitreeneihin toistekin. Faunahan ei siis ole kuunaan jäljestänyt yhtään mitään, joten ekaksi treeniksi aika loistavaa.

Sunnuntaina olin Taigan ja Faunan kanssa "edustamassa" perheille suunnatussa kevättapahtumassa, jossa oli tarjolla kaikenlaista rokkibändistä alpakoihin ja pelastuskoirista paloautoon. Koirien tehtävä oli lähinnä olla paijattava ja me kertoilimme vähän siitä, miten koirat voivat olla ihmisille avuksi. Sitten Taiga ja dalmatiankoira Lina esittivät pienen tottis- ja etsintänäytöksen ihmismuurin rajoittamalla pläntillä. Tottis meni häiriöihin (bändi, laamoja, tuhat ihmistä, makkarakoju... kokeilepa itse!) nähden aivan loistavasti molemmilla koirilla. Etsintänäytös oli lähinnä säälittävä, mutta ilmeisesti yleisön mielestä kuitenkin ihan hauska. Koirien mielestä me olimme ehkä seonneet, ja ne eivät selvästikään ottaneet tehtävää kovin vakavasti...

Kävin kotona vaihtamassa vähän tavaroita, vaatteita ja koiria ja lähdin Taikun ja Kattilan kanssa hakutreeneihin. Taiku sai hulmutella mielin määrin n. 100 x 150m tallatulla alueella, jossa oli 2 maalimiestä. Fiksuna koirana se päätti optimoida energiankäytön ja kun lähetin sen alueen etukulmasta myötätuuleen etsimään, se sinkosi suoraan kalliojyrkänteen päälle alueen takareunalle ja sitä pitkin kauimpaan takakulmaan, josta nosti ekan kadonneen. Löydöltä päästin sen suoraan jatkamaan hommia ajatuksena, että teen kiepauksen alueen poikki ja etsimme kalliojyrkänteen alapuolen ja alueen etulaidan ja sieltä siirrymme toista laitaa pitkin kohti toista takakulmaa. Ehdin suunnilleen sanoa että "jatka" kun nenä kävi jo, ja Taiga siirtyi "ripeään tahtiin" alueen toiselle takalaidalle ja kävi haukkumassa ison kiven päälle piiloutuneen maalimiehen. Tällä kertaa sentäs vastatuuleen... Mitäpä sitä suotta tyhjiä juoksemaan, jos maalimiehet löytyvät ilmankin.

Katla oli hieman turhankin kierroksilla ja lentoon lähdössä. Kaksi ekaa pistoa myötä- ja vastatuuleen ilman vaikutteita n. 20 metrin päähän menivät niin mallikkaasti, että ehdin jo riemuita kerrankin onnistuneesta treenistä... Kolmas myötätuuleen menikin sitten rallaamiseksi, kun edettyään n. 15 metriä selän takaa painavat tallatun alueen tai vanhojen piilojen hajut kävivät liikaa nenään, ja Kattis heitti kevyen parinsadan metrin rundin pitkin poikin keskilinjan TOISTA puolta ennenkuin sain sen huudettua takaisin. Uusi lähetys ja tällä kertaa maalimiehelle asti. Sitten neljäs "korjaus" taas vastatuuleen, mutta tietysti tuuli oli jo tyyntynyt illan myötä niin paljon, ettei keskilinjalle tullut hajuja. Jälleen rundausta sinne tänne ja tonne, kunnes sain koiran taas kiinni ja pyysin maalimiestä näyttäytymään. Näkövaikutteen saatuaan eteneminen olikin sitten erittäin suoraviivaista suoraan maalimiehelle, jopa siinä määrin että treenikaverit innostuivat naljailemaan että voisi se sentäs puita ja kiviä väistää eikä rikkoa koko metsää...

No, pikkukoiralla oli kovin, kovin hauskaa, ja se lienee tässä vaiheessa se tärkein tavoite.

Eilen oltiin vähän tottiskentällä. Faunalla ja Robinilla oli ohjatut tottistreenit. Niiden pääteeksi otin Taigan kanssa seuraamisharjoitusksia. Aluksi pitkää pätkää vähällä palkkauksella ja häiriöiden alla (toinen koira, ihmisiä), sitten tauon jälkeen treenasimme käännöksiin tarkkuuutta. Ahneena otin vielä pitkän paikallaolon ja luoksetulon toisen koiran ohi. Lopuksi leikittiin hulluna lelulla, kyllähän hyvin tehdystä työstä ansaitsee vähän hölmöilyä ja riekkumista. Katlan kanssa treenasin ihan pienen hetken luoksetulon loppuasentoa (edessä). Teputaattorin keskittymiskyky ei vielä riitä mihinkään pitkällisiin treeneihin noin häirityssä ympäristössä, ei ainakaan jos vatsakin on vielä vähän sekaisin Faunan synttäreillä viikonloppuna ahmituista herkuista... Meidän oma rakas puikkonokka tosiaan täytti 3v. lauantaina. Samana päivänä täyttivät vuoden myös Sysiväikeen Linnunpojat, onnittelut teille Unna, Kara, Stella, Huuko, Mosku, Aatu ja Kaneli :)

Kokeilin muuten viime viikolla pyöräillä Faunan kanssa. Pieni parin kilsan lenkki sujui kuin vanhalta tekijältä. Siitä innostuneena laitoin Taigan kiinni vetovyöhön ja fillaroin sen kanssa keskustaan kangasostoksille ja takaisin. Matkaa yhteensä n. 7 km ja Taiga jopa intoutui kiitolaukkakohtauksiin alamäissä. Olin aivan äimänä, Taiga kun ei yleensä ole ollut näiden juoksuharrastusten ylin ystävä. Tästä odottamattomasta menestyksestä innostuneena suunnittelen nyt, että juoksuttaisin noita kahta viikottain jonkun 3-7 km lenkin fillarilla semmoista kevyttä hölkkävauhtia. Onhan se mukavaa vaihtelua lenkkeilyyn, minulle ainakin.

Huomenna sitten taas raunioille...