Keskiviikkoilta vierähti taas raunioilla. Meillä on aina kaikille koirille yhteinen treeniaihe joka viikko, jota sitten sovelletaan kunkin koiran tason mukaan. Tällä kertaa aiheena oli avopiilot (käyttäytyminen maalimiehellä), häiriöhenkilöt radalla sekä ketteryys.

Katla pääsi hommiin vasta treenien loppupuolella juoksunsa takia. Ensin kävimme tottiskentällä ampumassa. Otin Katlan kanssa hyvin leikkimielisesti luoksetulon loppuasennon harjoittelua samalla kun kentän laidalta ammuttiin. Ei se juurikaan häiriinny äänistä, kerran taisi vilkaista laukauksen suuntaan. Enemmän sitä olisi kiinnostanut tiheän kuusikon takana kulkeva henkilö, joka ilmiselvästi vaikutti Kattiksen mielestä maalimieheltä. Ja maalimies on Tosi Tärkeä Juttu - sillä seurauksella että Kat onnistuikin sitten livahtamaan multa ja teki warp speed -juoksulenkin kuusikon ympäri etsimään tuota ihanaa "kadonnutta". Kadonnut oli kyllä jo siinä vaiheessa ehtinyt poistua paikalta, joten kuolemaa uhmaten (lue: autotien laitaa koukaten...) Kattin ampui takaisin samalla nopeudella kuin oli lähtenytkin ja suoritti mallikelpoisen luoksetulosarjan vielä päätteeksi. Huhhheijaa, mä en vaan ole riittävän nopea tuon koiran kanssa, jotta ehtisin reagioda sen mielenliikkeisiin ennenkuin se on jo häipynyt käsistä.

Raunioilla Kattilalle oli laitettu 3 maalimiestä avopiiloisin kasojen päälle. Tällä kertaa Katlalla oli selvästi mukana järkeäkin eikä vain vauhtia, ja se eteni oikein mallikkaaseen tahtiin ja jopa pääosin siihen suuntaan, johon minä ehdottelin. Maalimiehet löytyivät hienosti hajujen perusteella ja minä olin oikein tyytyväinen suoritukseen. Katlalle häiriöhenkilöt olivat vain seisoskelemassa radan poluilla, mutta eipä Kattis tainnut niitä ehtiä juuri miettiä. Ajatuksena on opettaa sille alusta asti, että rauniolla etsitään niitä kasoilla piilossa olevia tyyppejä, ei niitä ihan esillä olevia kävelijöitä tai muita puuhastelijoita. Lopuksi Katkat kävi kiipeämässä "kanaparrun" eli tikapuu-puomiyhdistelmän, ja se meni kuin vanhalta tekijältä ilman minkäänlaista epäröintiä. Hyvä Tepsu!

Taigalle otin hallintaharjoituksia ennen radalle tuloa, eli paikallaoloa sen ajan kun juttelin Seijan kanssa meidän etsintäalueesta ja seurautin sen vapaana autoilta radalle ja lähetyspisteeseen. Tai oli vuorossa illan viimeisenä koirana, joten kierrokset oli sen mukaiset ja seuraamisessa oli havaittavissa pientä keulimista. Pysyi se sentäs käsissä, mutta ei kyllä hiljaa. Murh. Eka maalimies oli ovelasti heti alueen kulmassa, mutta ammattilaista ei noin vaan huijata. Taikun nenä pysäytti alkusinkoamisvauhdin kuin seinään ja samantien alkoi paukuttava ilmaisu, joka myös katkesi heti. Hetken jo valui kylmä hiki selässä (miksi hitossa se lopetti ilmaisun?), ennenkuin hoksasin että maalimieshän palkkaa koiraa jo, ja eihän se suu täynnä nakkia enää (hirveästi) ehdi haukkumaan. Jepjep. Jatkettiin sitten yläkasaa ihan mukavasti ohjattuna ja toka maalimies löytyi pian kasan puolivälistä. Siitä lähdettiin jatkamaan ja näin heti koirasta, että sivulta tulisi kolmannen maalimiehen haju. Pieni natsipiru minussa nosti päätään ja käskytin koiran etsimään alueen tarkasti eikä sinkoamaan hajulle. Kovasti haju veti ja voi mikä riemu kun pääsimme riittävän lähelle kohdetta ja koira sai sinkaista tarkentamaan. Ensin haukuttiin maalimiehen jalat (eli putken umpinainen pää), josta ohjasin sitten hakemaan herkkunsa sieltä avoimesta päästä. Ihan näpsäkkää menoa, kunhan ne ennen radalle päästämistä raikuvat intopinkohaukut saisi karsittua jotenkin. Käytiin vielä kiipeilemässä kanaparrua, vaikka Tai varmaan osaisi sen silmät sidottuna etutassuillaan tasapainoillenkin. Mutta kun se kiipeily on KIVAA, niin voihan sitä tehdä.

Fauna ja Robin kävivät myös tottiskentällä ammuttavana ja tekivät pieniä temppuja ja sen jälkeen vähän seuraamista. Fau reagoi ampumiseen, mutta reaktio vaikuttaisi pienenevän joka laukauksella, ja reaktiosta palautuminen nopeutuu selvästi. Eli jatkamme toistaiseksi ampumista n. 20 metrin etäisyydeltä naminsyönnin lomassa kunnes reaktio selvästi on vain välinpitämätön tai enintään vilkaisu kohti ampujaa. Sitten vasta yhdistetään varsinainen tottis kentällä ja ampuminen. Faunahan ei viime keväänä/kesänä reagoinut ampumiseen mitenkään, mutta syksyllä se yhtäkkiä kesken tottiksen päätti, että ampuminen on karmeaa. Se alkoi vain hulmutella ympäriinsä ja pisti leikiksi, selvästi rauhoitteli itseään. Ilmeisesti Robinin tolkuton jännittäminen tilanteessa yhdistettynä ampumiseen aiheutti sen, että Fau hyvin herkkänä ja ohjaajaan tukeutuvana koirana päätti, että jotain tässä nyt on pielessä. Päätimme aloittaa totuttelun "alusta" ja tehdä hommasta niin varman, ettei se ainakaan toista kertaa sekoa asian suhteen. Faunalle ammuttiin myös pari laukausta radalla etsimisen aikana, niihin se reagoi ehkä sähläämällä n. 5 sekuntia laukauksen jälkeen, mutta sen jälkeen se on taas täysin oma itsensä ja palaan tarkkaan työskentelyyn.

Fau etsi taloista kolme avopiiloa. Ensimmäisesta haju osui nenään jo lähetyksessä, mutta yllättävän näpsäkästi koira malttoi odottaa lähtölupaa - jonka saatuaan se juoksi lähes pystysuoraa elementtiä talon katolle, haki hajuja sieltä, sinkosi alas ja sukelsi talon sisään ja löysi kohteensa. Tokan talon ohi huitaistiin kiitolaukkaa, kun nenään osui kolmannessa talossa piilotelleen maalimiehen haju. Jälleen keikuttiin n. 3 cm leveälle reunuksella ilmaisemalla parin metrin korkeudessa... Epäilen, että Fau on osaksi apina tai joku muu ketterä, kiipeilevä eläin. Robin palasi sitten tokalle talolle, jonka sisällä Fau kovasti nosteli kuonoaan ja kävi tarkistamassa talon reunalla istuvan häiriöhenkilön hajut. Koko talon kierrettyään osuttiin oikealle nurkalle, josta koira ryömi talon alle ja löysi pressun takana piilottelevan Vuokon, joka sai osakseen oikein tahdikkaat haukut. Myös Fau kävi kiipeilemässä kanaparrulla lopuksi.

Meidän jalostuslaina-typsy Alli on samassa raunioryhmässä, joka on oikein hauska asia. Pääsenhän näin ollen seuraamaan sen edistymistä treeneissä ja käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa ihan lähietäisyydeltä viikottain! Allillekin ammuttiin nyt ekaa kertaa. Alli vähän kuunteli, mutta ei sen kummempaa. Allin raunioharjoituksen aihe tänään oli haukkuilmaisu. Tähän asti Alli on saanut palkan aina heti ilman minkäänlaista ilmaisua. Sitä on erikseen opetettu haukkumaan purkkia. Viime viikolla kokeilimme miten hyvin se haukkuu vierasta ihmistä purkin kanssa telinekentällä, ja tällä kertaa tyrkkäsimme keskikasalle hyvin helppoihin avopiiloihin kolme maalimiestä. Purkit on vielä näkyvillä, sillä purkki on tässä vaiheessa koiralle opetettu "merkki", että sen tulee haukkua saadakseen purkissa olevat namit. Alli suoriutui tehtävästään loisteliaasti. Haukku alkoi heti, se kävi kauniisti maahan maalimiehen viereen ja paukutti pidempää sarjaa kuin mitä olisi tarvinnutkaan. Ohjelmassa tänä keväänä on siis haukkuilmaisun vahvistamien ensin avopiiloilla ja sitten hiljalleen siirrytään myös umpipiiloihin. Hyvä Alli!

Treenien jälkeen kävimme iltalenkin lähimaastossa. Salkaa juoksutti vallan hirveästi, ja pellolla Fauna sitten innostui myös. Taiga ryntäili ihan omia reittejään ja Katla nyt AINA sinkoilee ympäriinsä. Meno oli aika hervotonta :) Kuljimme ojan vartta ja meinasin saada sydärin kun ojasta alkoi kuulua kauhea loiske ja rytinä. Kuvittelin, että siellä on vähintään lauma peuroja, joiden perään koirat hetkellä minä hyvänsä sinkoavat ja katoavat pimeisiin metsiin (kyllä, klo 22:30 on pimeää...) Mitä vielä, pari sorsaa nousi lentoon ja häipyi taivaalle. Katla jäi kyllä hieman liian kaihoisasti katsomaan niiden perään. Onneksi ei ollut peuroja.

Laitetaan tähän perään yksi fiilistelykuva Salkasta tiistai-illan metsälenkiltä. Ettei ihan pelkäksi tekstiksi mene... Sipoossa on kevät: puro virtaa kohisten, näsiät ja sinivuokot kukkivat, ja spollit (sotilaspoliisit!) tarkkailevat kulkijoita.
SalSal söpönöpötti
1494944.jpg

Mä näytän teille myös mun näsiät (Riikka, tää on ihan sua varten)
1494961.jpg