Sunnuntai-iltana otimme kotiparkkiksella Taigalle ja Faunalle vuorotellen tottista. Ensin naksuttelin Taigalle eteenmenoa varmemmaksi. Robin toimi avustajana vieden palkkion valmiiksi parkkiksen laitaan. Tarkoitus on lopullisesti saada häivytettyä se, että minä käyn etukäteen viemässä palkkion. Taiga on oppinut liian hyvin seuraamaan missä minä käyn - jos se ei näe, se jäljestää. Eteenmeno jäljestäen ei ole oikein toimiva, kun kokeissa pitäisi mennä eteen ilman ohjaajan tekemiä kiemuroita. Robin siis vei palkan aluksi niin, että Taiga näki, ja sitten niin että koira ei nähnyt. Eteenmenoissa oli vauhtia, mutta suunnassa toivomisen varaa. Alan harkita vakavasti kosketusalustan opettamista ja liikkeen hiomista lopulliseen muotoonsa sitä kautta.

Robin teki Faunan kanssa liikkeestä maahanmenoharjoituksia. Ensin nopeaa sarjaa, jossa parin seuraamisaskeleen välein tulee maahanmeno ja palkkaus nopeasta maahanmenosta. Faunalle kaiken täytyy tapahtua vauhdikkaasti ja vaihtelevasti, tai se kyllästyy. Parhaiten toimivat ihan muutaman minuutin mittaiset treenit. Lopuksi otimme pari maahanmenoa niin, että koira jätetäänkin paikoilleen ja ohjaaja käy kääntymässä 10 metrin päässä, palaa ja palkkaa koiran maahan ja vapauttaa siitä. Arvatenkin Fauna pomppasi pari kertaa liian aikaisin pystyyn, eli juuri kun Robin oli kumartumassa palkatakseen koiran maassa. Pienellä hiomisella saimme hyvän suorituksen ja lopetimme siihen.

Aiemmin päivällä olimme kotimetsässä lenkillä koko porukka. Kunnan varikon reunaan on taas kasattu uusia betoniputkia, tiilikasoja ja betonielementinpalasia. Tytöt harrastivat höpöagilityä kiipeilemällä kasoilla ja ohjasimme niitä putkista läpi. Pikku-Katla oli touhussa mukana ihan kympillä ja meni isojen koirien perässä putkiin ja kasoille. Hyvää ympäristöharjoittelua tulevalle rauniokoiralle :) Muutaman yhteisen ulkoilun jälkeen Salkan suhtautuminen Katlaan on muuttunut paljon ystävällisemmäksi. Tyhmä minä, kun en heti tajunnut ongelman ydintä! Muutaman ekan päivän veimme pennun ja isot koirat aina erikseen ulos, jolloin Salka ei ollenkaan tajunnut, että pentu kuuluukin nyt laumaan. Pari yhteislenkkiä koirat vapaana metsässä muutti tilannetta dramaattisesti. Näki, miten Salkalla syttyi lamppu - jaa, toi pieni kauhupallero on siis nyt osa meidän porukkaa, ja Suuri Johtaja pitää siitä huolta. No, niin sitten minäkin. Nyt ne nukkuvat yhdessä sängyn alla - Salkan pyhätössä, jonne muilla ei ole asiaa - eikä Salka murraa yhtään!